Eve & Tuomo potretit

Parikin kuukautta tuossa pyörähti ilman kunnollista auringonpaistetta ja olo olikin kuin luolasta heränneenä, kun se arska sitten vihdoinkin pilkisti tämän kuun alussa. Olihan tuo ihan mieletön fiilis kun sai vihdoinkin tuntea sen kivan auringon aiheuttaman häikäisevän poltteen silmissä! Lämpöinen tuo päivä ei kuitenkaan ollut sillä tuulta oli melkein 5 m/s, puuskissa varmaan vielä enemmän. Onneksi tämä ei kuitenkaan haitannut Eveä ja Tuomoa joiden pitkään odotettu hääpäivä osui juuri tuolle säältään melkoisen poikkeukselliselle päivälle. 

Potrettien kuvauspaikaksi valikoitui Rovaniemen keskustan lähistöllä sijainnut lato, joka on tuttu tästä kuvasta. Rennosti tärkeään päiväänsä suhtautuneet Eve ja Tuomo ei paljoa ujostelleet vaikka kokemusta ei yhteiskuvissa olosta ollutkaan paljoa, tunti hujahti heittämällä tuossa pikku ladossa! Mahtava ja rento meininki heillä kaikessa mitä he vain tekevätkin, mallia saisi moni ottaa. 

Multi-exposure kuvaus

Törmäsin tuossa viime syksynä Strobist -blogissa suomalaisen Julius Koivistoisen Terrarium -projektin esittelyyn. Siinä hän kertoo projektinsa konseptista ja ideasta, jonka tekniikka pohjautuu Multi-exposure kuvaukseen jossa yhteen kuvaan otetaan useita kuvia jotka kaikki valotetaan erikseen yhdellä tai kahdella salamalla. Näin lopputulokseksi saadaan elokuvamainen kuva jonka toteuttamiseen ilman photoshoppia vaadittaisiin kymmeniä valaisimia. Artikkeliin voi tutustua tästä, Juliuksen nettisivuihin ja Terrarium -projektiin tästä ja eräänkaltaiseen tutoriaaliin tästä. Näistä insipiroituneena ajattelin itsekkin kokeilla hieman tätä tekniikkaa.

Koska tutoriaali kuvan tekemiseen löytyy jo yllä, ajattelin hieman esitellä itse kuvaustilannetta.

Canon 6D, Sigma 35mm f/1.4, 1/8s, f/8,0, ISO: 400

Kamerana käytin Canon 6D:tä ja linssinä oli Sigman 35mm f/1.4. Salamana Nissin Di866 II ja lähetin-vastaanotinsettinä Yongnuo RF-602:set. Lopulliseen kuvaan tuli kuvia n. 17 kappaletta. Koska en viittinyt ruveta kinuamaan kavereita malliksi ajattelin itse sitten hoitaa homman. Tietääpä ketä sitten syyttää jos ja kun kuvaus venyy ja se tuttu pistävä tunne valtaa taas jalat. Joululahjaksi sainkin jostakin syystä paljon lämpimiä sukkia ja kädenlämmittimet.

Kuten kuvasta huomaa niin olin melkoisen kaukana kamerasta. Koska ruutuja tuli napsittua niin paljon, olisi edestakainen juoksu kameran ja kuvauspaikan välillä saattanut koitua kohtalokkaaksi rakkaudella vaalimalleni huonolle kunnolle. Tämän vuoksi piti sitten kehittää tälle jokin mukava vaihtoehtoinen tapa. 

6D:ssä on mukavana lisäominaisuutena Wi-fi toiminto, joka osoittautui varsin käteväksi tuona hetkenä. Sen kun yhdistin iPhoneen lataamaani Eos Remote -appiin oli ensinnäkin oman paikan etsintä ja toiseksi kuvien otto niin kovin mukavaa! Vaikka etäisyyttä kameran ja minun välillä oli joku about 20 metriä, toimi yhteydet oikein hyvin. Välillä yhteys katkesi jos piilottelin kännyä selkäni takana tai hosuin muuten signaalin tiellä, mutta pääsääntöisesti oikein positiivinen kokemus tuon osalta. Luonnollisesti myös kaikki kameran säädöt ja jopa tarkennuksen hienosäätö onnistui tuon kautta. Näpit meinasi vain jäätyä kun hanskat ovat taas kadonneet jonnekin, -10°C lämpötila ja käsissä ei muut kuin tennissukat lapasia korvaamassa. Jos katsot tarkkaan tuota ylläolevaa kuvaa niin voit spotata minun vasemmassa kädessä roikkuvan sukan varren. Heha.

Mikäli ei tällaisiin juttuihin ole mahdollisuutta, onnistuisi sama ohjelmoitavan kaukolaukaisimen avulla. Niitä saa 20-30€ hintaan ebaysta, ei kovin paha sijoitus. Silloin ei tarvitsisi muuta kuin asettaa intervalliaika sekä otettavien kuvien määrä kapulaan ja mennä sohimaan kohdetta noiden aikojen puitteissa. Hieman mekaanisempi mutta ihan yhtä toimiva tapa sekin.

Photoshopissa sitten ei tarvinnut kuin rajaustyökalulla poimia nuo valaistut kohteet ja yhdistää ne sitten alkuperäiseen pohjakuvaan. Maskaamisen avulla ylimääräiset alueet poistetaan ja hiotaan luonnollisen näköiseksi ja se ois sitten siinä! :) Tämä oli tällainen kokeilu tässä vaiheessa, voipi olla että tämän tekniikan hyödyntämiseen paremmin tulen vielä palaamaan erinäisten kuvausten yhteydessä. 

Toivottavasti oli jollakin tasolla insipiroiva tekstin tynkä, saa ehdottaa mikäli toivotte jostain aiheesta jonkintasoista tutoriaalia tulevaisuudessa! :)

Setti alkutalven potretteja

Tässä on alkutalvi mennyt kaiken näköisten mukavien kuvausten parissa ja niiden lomassa sitä on tullut tavattua monen moista persoonaa. Sikäli mukavaa, että näihinkään ihmisiin ei olisi tullut törmättyä ilman kamera ja alituiseen sen avulla törmään myös uusiin ihmisiin. Ei voi olla muutakuin kiitollinen ja myös myhäillä tyytyväisenä omaa valintaa ruveta kuvaamaan :) Tässä olisi nyt sitten muutama maistiainen näistä kuvauksista.

Missatut Revontulet

Canon 5D, Sigma 35mm f/1.4 | 20s | f/1.4 | ISO:1600

Kuten kaikki varmaan näkivätkin niin melkoista tulitusta oli tänä yönä taivaalla. Jooh. Eipä menny itsellä tuo tämän iltaisen revontulimyrskyn kuvailu nyt ihan suunnitelmien mukaan kuitenkaan.. Olin jotenkin tulkinnut käppyröitä sun muita laskelmia että lauantai-illalla olisi mukava show tulossa, jonka myötä sain suostuteltua Henryn ja Esan kaveriksi mukaan kuvaamaan. Suunnattiin autolla tuonne Rovaniemen Vennivaaralle päin missä olisi vähemmän valosaastetta ja oletettavasti mukavaa maastoa kuvailuja aatellen. Paniikki meinasi tulla sillä päästyämme paikanpäälle horistontissa hengaillut pieni huntu alkoi voimistua. Noh, se me missattiin melko lahjakkaasti eikä käteen jäänyt kuin kasa hikikarpaloita juostuamme parempien paikkojen toivossa.

Canon 5D, Sigma 35mm f/1.4 | 13s | f/1.4 | ISO:1600

Löydettiin tämän jälkeen ihan mukava pikku aukea mihin asettauduimme uuden shown toivossa. Jokaiselle löytyi jopa oma söpö pikku rekvisiittapuu kuvailuja varten :D Pari tuntia me siellä lopulta kykittiin kärsivällisesti odottaen sitä "the myrskyä", mutta vilun yltäessä varpaisiin päätettiin lähteä takaisin kotiin. Aamulla olikin sitten kiva vilkaista noita revontulikäppyröitä, että n. klo 8 aikaan aamulla show oli vasta alkanut! Harvinaisen kovaa tulitusta oli, kun se jatkui aina tämän kirjoittamishetkeen asti keskiyöhön ja varmaan pidemmällekin vielä! Tänä yönä ei enää autoa ollut käytettävissä, jolloin tuo kuvauspaikan valinta osoittautui semi haastavaksi valinnaksi.. Pari tuntia poljin ympäri Rovaniemen Pöykkölän ympäristöä, mutta sieltä ei kyllä mitään julkaisukelpoista tarttunu kortille. 

Kuinka kuvata luovasti tähtiä?

Canon 5D, Canon EF 17-40 f/4
88 x 29s, f/6.3, ISO:1600

Pikkuhiljaa alkaa tunto palata viimein kehoon tätä kirjoittaessa, sillä tuli vietettyä viime yö mukavasti ulkosalla. Olen jo pitkään kärkkynyt kirkkaita tähtitaivas öitä ja nyt vihdoin sattui taivas aukenemaan oikein mukavasti. Mieleni on pitkään tehnyt mieli kuvata Star Trail -kuvia, jossa tähdet venyvät ja paukkuvat pitkiksi vanoiksi hyöriessään taivaalla. Suomenkielistä sanaa en kuvaustyylille tiedä, jonka ansiosta tämä postaus sai äärettömän kuvailevan otsikon.

Ideana Star Trail -kuvissa on siis saada tähdet venymään joko erittäin pitkän suljinajan avulla tai sitten yhdistämällä lukuisia yksittäisiä kuvia yhteen esim. photoshopin tai pelkästään tähän hommaan pyhitetyn kuvanmuokkausohjelman avulla. Tällaisia ovat esim. Startrails windowsille ja Starstax macille. Netistä löytyy myös muita ohjelmia, mutta tässä suosituimmat. 

Yhden valotuksen ottamisen etuna on vähäisemmän jälkieditoinnin tarve, mutta siinä taas kohinan määrä saattaa nousta häiritseväksi tekijäksi. Lukuisia erillisiä kuvia yhdistämällä taas pystyy kontroilloimaan kohinaa hyvin, mutta jälkieditointi voi heikot istumalihakset omaavalle käydä taas hieman rankaksi.


Mitä kaikkea tällainen kuva sitten vaatii? Alle on kasattu pieni muistilista:

- Tukeva jalusta, joka ei heilu tuulessa.

- Laukaisin, jonka avulla voit ottaa tarvittaessa pidempiä valotuksia kuin mitä kamera pystyy itsessään ottamaan. Intervalli /ohjelmoitava kaukolaukaisin on kätevä, sillä siihen pystyy asettamaan kaikki haluamansa arvot ja antaa sen hoitaa kuvanotot. 

- Talvella akut ovat kovilla, josta syystä kannattaa hankkia kädenlämmittimiä. Sido ne kameran kylkeen kiinni lämmittämään akkua. Kuvatessani ilman lämmitintä akku kesti -13°C:ssa n. 10min ja sen kanssa yli tunnin! Ne saattavat myös auttaa linssin huurtumisen ehkäisemisessä jos niitä laittaa lähelle linssiä muutaman. Kannattaa muuten laittaa ne jonkun sukan tms. sisään jotta ne säilyttävät lämpönsä paremmin.

Pääsi vilu yllättämään näistä kamoista huolimatta :D

- Pimeä paikka. Yritä päästä paikkaa missä on mahdollisimman vähän valosaastetta!

- Mielenkiintoinen etualan kohde. Niinkin vaikuttava kuva kuin tällainen onkin, niin se käy äkkiä tylsäksi jos luottaa vain sen tuomaan vaikutelmaan. Etsi joitain staattisia kohteita jotka tuovat enemmän sisältöä kuvaan.

- Laajiksella saa isomman kuva-alan katettua, mutta samalla täytyy ottaa pidempiä valotusaikoja jotta saa jotain liikettä näkyviin. Pidemmällä polttovälillä liike näkyy hyvin helposti, mutta sommittelun kannalta se on joskus haastavampi vaihtoehto.

- Etsi Pohjantähti ja sommittele kuva sen mukaan! Pohjantähti ei käytännössä liiku juuri ollenkaan, mutta muut tähdet taas pyörittävät iloisesti karusellia sen ympärillä.


Itse suosin monen kuvan yhdistämistä sillä oman rungon kohinansietokyky ei ole parhain mahdollinen ja muutenkin on mukavaa pitää jonkinlainen kontrolli hommassa kiinni jälkikäteen kotona. Esittelenkin nyt seuraavaksi melko rouhean workflown siitä kuinka eilisen yön kuva syntyi.


Kuvaustilanne

Kuvaustilanteessa tulee olla todella huolellinen kaikkien mahdollisten säätöjen kanssa, sillä et halua huomata hypotermian partaalla, että viimeisen kahden tunnin työ on mennyt hukkaan jonkin automaattiasetuksen jäätyä päälle. Eli ts. kaikki mahdolliset asetukset manuaalille! 

Aukkoa voit laittaa huoletta hieman pienemmälle, sillä tässä vaiheessa vain suljinaika ratkaisee. Ei kannata nyt mitään f/22 laittaa, mutta tyyliin f/6.3-8 käy melko hyvin. Varsinkin jos linssisi piirto ei ole kovinkaan hyvää täydellä aukolla :) 

Suljinaika kannattaa laittaa melko pitkäksi. Lähtökohtaisesti niin pitkäksi, että jo yksittäisessä kuvassa alkaa pientä viirua syntymään.

Herkkyydet voi laittaa jonnekin 600-3200 tienoille tilanteen ja kameran mukaan.

Yritä pitää valotusten välinen aika mahdollisimman pienenä, jotta viirut olisivat mahdollisimman yhtenäisiä ilman rumia katkoja.

Valotuksia kannattaa ottaa reilusti, jotta jälkieditoinnissa on sitten hieman liikkumavaraa. Itse otin n. 160 ruutua 29s valotuksella. Eli n. 1h 15min kuvaus kaikenkaikkiaan :) Lopulliseen kuvaan tuli loppujen lopuksi 88 ruutua eli 45min edestä.

Koneelle lataus ja säätöjen teko

Lataa kuvat koneelle ja tee suurinpiirteiset säädöt kuville. Itse muokkaan kuvani Lightroomissa niin, että teen säädöt yhdelle kuvalle ja yhdistän samat asetukset sitten muille. Nopeaa ja helppoa! Sitten vain kuvien exporttaus jpeg:nä ulos :)

Kuvien yhdistäminen

Sitten alkaa hauska osuus. Voit joko ladata jpeg -tiedostot suoraan johonkin Star Trail -ohjelmaan joka yhdistää napin painalluksella kuvat yhteen tai sitten tehdä hieman erikoisemmalla tavalla saman homman. Esittelemälläni tavalla vanat saavat hieman tähdenlentomaisen olemuksen pelkän suoran viivan sijaan.

Avaa kuvat alla olevan polun mukaisella tavalla and let the magic happen!

Kuva avautuu aikansa ruksutettuaan näytölle ja nyt varmaan koet itsesi huijatuksi jollain erittäin hävyttömällä ja sairaalla tavalla; kuvahan ei muuttunut miksikään vaikka tasoja on miljoona!

Tässä tulee sitten tosiaan se hauska osuus. Ready? Laita vaikka joku mukava soittolista soimaan taustalle ja ota oikein hyvä asento työtuolillasi. Jotta kuva saataisiin lopputuloksen kaltaiseksi, tulee sinun käsitellä jokainen taso erikseen. Workflow on seuraavanlainen:

1. Aloita listan alimmasta kuvasta.

2. Aseta "Blending Modeen" Lighten

3. Aseta "Opacity" seuraavan kaavan mukaisesti

    - 100 / kuvien määrä = Opacityn määrä

    - Esim. 100 / 100 = 1%

    - Esim. 100 / 25 = 4%

4. Etene seuraavaan kuvaan ja toista kaksi edellistä toimenpidettä. Lisää Opacityyn aina laskemasi prosenttimäärä (1.kuva 2%, 2.kuva 4%, 3.kuva 6%...), jolloin edettyäsi ylimpään kuvaan, tulokseksi tulee 100%!

5. Et näe kuvassa mitään muutoksia vasta kun olet käsitellyt viimeisen ja ylimmän kuvan, jonka jälkeen kuva muotoutuu lopulliseen olomuotoonsa!

Sitten ei muutakuin vain tallenna tiedosto halutessasi psd. -muotoon talteen, tee "flatten image" -komento ja muokkaa kuva haluamallasi reseptillä! :)

Alla vielä muutama muu otos samaiselta reissulta

Reissun ainoat reposet siellä jossain. Jäähileet linssin pinnalla aiheuttivat mielenkiintoisia ufoja taivaalle.

Hypotermia

Kaamos väistyy

Vaikka olen nyt päälle vuoden asunut Rovaniemellä niin ei tähän kaamosaikaan hetkessä totu. Täällä se ei ole edes niin paha kuin mitä pohjoisempana lapissa! Perjantaina kuitenkin tähän tulee muutos, kun rupeaa tuo aurinko taas mollottaa taivaalla pitenevään tahtiin ja kaamos rupeaa hellittämään. Menee siinä aikaa hiukan kyllä yöttömiin öihin, mutta ajatus siitä jo teoriassa lämmittää :D 

Ei ole tuo arska paistanut muutenkaan viime aikoina paljoa kun on taas tuota pilveä lykänny taivaalle vähän liiaksikin. Pysyyhän pakkaset ainakin kurissa, mutta mieli ei ole kovinkaan virkeänä sitten taas.. Eilen kuitenkin auringonnousun aikaan pilviverho rakoili sen verran, että jotain valoilmiöitä pääsin todistamaan! Olin miettinyt alkuviikosta, että mitä ihmettä minä kuvaisin tälle viikolle tuonne Lapin yliopiston facebook -sivuille sillä pää oli aivan tyhjä ideoista. Ajattelin hätävaihtoehtona jotain "muka-hauska-kannanotto-maailmanlopun-tulemiseen" -kuvaa, mutta en viittinyt enempää ruokkia sen hypetystä. Tämä kaamosajan väistyminen ja auringonnousu kuitenkin inspiroivat sen verran hyvin, että päätin ottaa kuvan siitä :)

Kysäisin edellisenä iltana eräästä yliopistomme facebook -ryhmästä, että jos muutama tyyppi jaksaisi vääntäytyä Rovaniemen keskustaan malliksi tällaista kuvaa varten. Iloiseksi yllätykseksi ei menny kuin 10 s ja mulla oli kaksi vapaaehtoista! Sen kummempaa visiota tähän kuvaan ei ollu, halusin vain tuoda jonkinlaista hyväntuulisuutta auringon näkymisen ohella esiin siinä. Kuvan otto kesti n. 15 min eli melko nopea setti taas kerran. Ei ehkä paras rajaus tuon oikean puolen ahtauden takia, mutta kaipa tää nyt kelpaisi tällä kertaa :)

Sairasta kyllä tuo auringon näkymisen vähyys tottumattomalle, kun eilenkin se näkyi kuvauspaikalle käytännössä vain pari minuuttia! :D Olin ajoittanut paikalle tulemisen suurinpiirtein niille main, että se nousisi ja kun se sieltä alkoi pilkahtaa, aloitin kuvailut. Oletin, että tässä olisi ihan hyvin aikaa saada sitä pilkettä mukaan kuvaan sieltä, mutta kiusaamiseksihan tuo meni :D

Canon 5D  |  Canon EF 135mm f/2.0  |  1/800 s, f/2 , ISO: 160

"Testikuvissa ei saa koskaan olla vakavana"

Revontulia odotellessa

Tromssa

Tromssa

Jouluaattona 2011

Näin syksyn edetessä on pakko myöntää, että muiden ihmisten märehtiessä kesän ohi menoa, minulla on melko tyytyväinen olo. Kesä täällä Rovaniemellä on nimittäin valokuvauksen kannalta todella hankalaa aikaa. Aurinko porottaa valtaosan päivästä korkealla ja sitten kun se edes vähän laskee tehden valosta hieman miellyttävämpää, singahtaa se taas ylös. Kerrankin kuvasin samalla kuvausreissulla sekä auringonlaskun ja -nousun eikä edes väsyttänyt. Talven pimeydessä taasen on jotain aivan muuta, josta saan täysin erilaiset vibat. Nimittäin tähtitaivaan ja revontulien kuvailu on jotain sellaista, mihin en kuvittele itseni koskaan kyllästyvän. Siinä on jotain todella meditatiivista seisoa keskellä pimeää luontoa ja katsella taivaalle aukenevaa tähtisadetta. Isokin mies herkistyy väkisin ja siinä vaiheessa ei edes nenäliinat riitä kun alkaa revontulten leimahtelut.

Viime talvi oli revontulien kannalta erittäin hedelmällistä aikaa. Minullekin muodostui jokapäiväiseksi rutiiniksi tarkistaa tunnin välein revontulitutkien tai forecan sääennustusten tilanteet tulevan illan ja yön varalta, että josko sitä lähtisi "metälle". Autottomana valokuvaajana tällainen suunnittelutyö on erittäin tärkeää sillä siinä ei ole mitään hauskaa miettiä 10 km päästä kotoa, että perhana. Täällä sataa lunta. Tilanteen hilpeyttä korostaa vielä -30 C pakkanen joka on siinä vaiheessa jo edennyt hieman luita ja ytimiä syvemmälle. Mieleeni on jäänyt pitkäksi aikaa eräs reissu Tromssaan, jonka tein Rovaniemen Cineman järjestämänä. Kyseessä oli paikallisten elokuvafestareiden vuoksi järjestetty retki joka on muodostunut jo jokavuotiseksi perinteeksi.

2 yötä ja Tromssa. Mitä sitä tekisi nuo yöt sellaisessa paikassa? Sanotaan, että ainakaan yhtäkään leffaa en tuona viikonloppuna nähnyt. Mutta revontulia kyllä niidenkin edestä. Ensimmäinen yö meni melko ujojen esitysten parissa, mutta stereotyyppisesti viimeisenä yönä taivas kirjaimellisesti räjähti. Olin jo lannistuneena ja väsyneenä palaamassa yöpymispaikkaani, kun huomasin pienen repolaisen huojuvan erään vaaran takana. Ajattelin huvikseni käydä taltioimassa sen, sillä edellisen kuvani eivät mitään tajunnanräjäyttäviä olleet. Pystytin kolmijalkani ja aloin odottamaan. Yhtäkkiä taivaan halki lentää jäätävän kokoinen vihreä leimahdus, jonka jälkeen loppu onkin historiaa. Koko taivas oli täysin tulessa kaikkien mahdollisten värien leimutessa luoden mitä mielikuvituksellisempia muotoja ja täytyy sanoa, että vaikka olin armeijassakin valokuvaajana, missä totuin kovaan menoon, niin tämä oli jotain aivan muuta. Kuvittele, että olet pelannut lottoa, totoa, kenoa, casinoa ja pajatsoa viimeiset kymmenen vuotta toivoen jättipottia ja yhtäkkiä kaikista mäjähtää täysvoitot. Siinä meni melkein paniikkiin, kun oli niin paljon kuvattavaa ja samalla tiesi että se päättyy hetkellä minä hyvänsä. Täysin tyytyväinen en tuon illan kuvasaldoon ole, mutta muisto ainakin siitä jäi jos ei muuta!