Sairaan nopee ja värikäs

Canon 5D, Canon EF 17-40 f/4 @ 19mm.
149s, f/22, ISO:100

-Sport Lace kengännauhat! No joo, hulvattomat vitsit sikseen, tässä olisi vielä yksi muutama yritelmä noiden harmaasuotimien kanssa. Joskus vuosi pari sitten, kun ostin nuo Hoyan NDX400 ja ND8 suotimet niin jotain tällaista oli jo tuolloin mielessä missä auringonlaskun värit yhdistyisi liikkuviin pilviin. En vaan oikein koskaan ole joko saanut aikaiseksi tai kelit eivät ole vaan olleet kohdillaan tällaisen kuvan aikaan saamiseksi. Eilen kuitenkin alkuilta näytti lupaavalta sillä pilvisyyttä oli juuri sopivasti, ei liikaa mutta ei täysin selkeätäkään. Jo revontulikuvauksia varten kuvauskohteeksi suunnittelemani vähän matkan päässä sijaitseva lato valikoitui sitten sijainnikseni. Paikka oli muutenkin tähän aikaan vuodesta melko täydellisellä paikalla sommitellullisesti ajateltuna sillä aurinko laskeutui mukavasti taka-alalle.

Eli kuvassa on taas pinottu Hoyan NDX400 ja Hoya ND8 päällekkäin jolloin yhdistettynä pieneen aukkoon kyseessä on melkoinen yhdistelmä pitkiä valotuksia ajatellen. Tuo 2 minuutin ja 30 sekunnin valotuskin oli ehkä hiukan alivaloitettu, mutta 3 minuutin jälkeen alkoi taivaan pilvet mennä jo sen verran puuroksi, että se ei ollu enää nättiä. Alla  oleva kuva on otettu sitten pelkästään Hoya NDX400:lla, kun auringon laskettua alkoi olla jo sen verran hämärää, että ei ollut enää tarkoituksen mukaista pinota suotimia.

Canon 5D, Canon EF 17-40 f/4 @ 35mm
114s, f/13, ISO:200

Nyt on tullut muuten tehtyä mukavasti uusia hankintoja; toinen 5D nykyisen kaveriksi, Optechin dualstrap näiden kantamiseksi sekä Lowepron 300 AW reppu jotta kaikki kamat saisi hieman mukavemmin kannettua verrattuna nykyiseen pieneen sling -reppuun.

 

  

Revontulia! vol.2

Melkoista herkkua oli taas eilen tarjolla, oli nimittäin melkoiset pyrskähdykset taivaalla! Kävihän siinä myös taas niin kuin kävi viime kerrallakin, että hieman puun takaa nuokin alkoi. Olin tullut yliopistolta kotiin vasta siinä kahdeksan maissa ja tuolloin jo huomasin, että taivas oli selkiytynyt. Tähtitaivaan näkeminen oli itsessään jo melko iso juttu sillä edellisestä kerrasta on varmaankin pari viikkoa :D Kotiin päästyäni tarkistin sitten ihan varmuuden vuoksi revontulitutkat ( www.spaceweather.com , aurora.fmi.fi/public_service/ ) ja huomasin, että jotain säpinää siellä tapahtuu. Vilkaisin vielä ikkunasta ulos pohjoiseen ja kyllä, siellähän ne reposet viuhuu. Samalla hetkellä muistin, että kaikki akut on melkein tyhjiä, jopa kamerassa oleva ja laitoinkin sitten heti yhden setin latautumaan siksi ajaksi, että saan kamat kasaan. Vähän hätä siinä meinasi tulla taas, mutta lähdin sitten melko nopeasti polkemaan kohti kuvauspaikkaa vajailla akun tyngillä.

Viime kerralla päätin mennä läheiseen venerantaan kuvaamaan koska tuolloin olin auttamattomasti myöhässä enkä halunnut menettää jäljellä olevia hetkiä. Nyt kuitenkin tilanne oli vähän parempi sillä revontulet olivat sen verran ujoja, että minulla oli vähän enemmän aikaa matkustamiselle. Poljin Arktikumin rantaan, mikä avautuu juuri sopivasti suoraan pohjoiseen ja valosaastettakin on hieman vähemmän. Päästyäni paikalle nämä ujot reposet villiintyikin sitten ihan täysin.

Tässä oli illan maksimiaktiivisuus, meinasi palaa jopa puhki kun oli sen verran kirkasta!

Yritin melko epätoivoisesti etsiä jotain mielenkiintoista kohdetta etualalle tuodakseni hieman enemmän sisältöä kuviin, köyhää oli kuitenkin tarjonta siellä. Muistin hyvänä Plan B:nä vähän matkan päässä olevan venerannan jonne suuntasinkin heti kun ensimmäinen pyrskähdysaalto osoitti pientä rauhoittumista. Sieltä löytyi sitten muutamat spotit vaikka niitä kuvatessa hiukan pisti vastaan se fakta, että tämänkin idean etualan valinnasta olen jo monesti käyttänyt. Jotain uutta pitäisi kait keksiä :D Mutta niillä mentiin eilen illalla ja ihan tyytyväinen olen tähän settiin vaikka hurjasti on aina parannettavaa. Siinä kai se valokuvauksen lumo onkin kun koittaa metsästää sitä täydellistä valokuvaa vaikka tietää sen olevan ihan mahdoton tehtävä :)

Pitäisi varmaan muuten ostaa uusi kaukolaukaisin vanhan mentyä rikki, 10s aikaviiveellä toimiva itselaukaisin ei ole kovinkaan hauska tapa kuvata :D

Revontulia!

Vihdoin! Vähintään kuukauden kestänyt pilvivaippakeli rakoili viime yönä ja juuri sopivasti aurinko oli päättänyt pyrskäyttää pienet reposet meitin iloksi :) Olin jo niin masentunut pilvisiin keleihin, että usko paremmasta oli jo aika päiviä sitten kadonnut.. Tämän vuoksi eilinen show tulikin hieman yllättäen. Olin istunut väsyneenä koneella illan ja ajattelin mennä nukkumaan kerrankin vähän aikaisemmin, univelkaa oli nimittäin päässyt hieman syntymään.. Ollessani petivalmis, sammutin valot ja vilkaisin pihalle huvin vuoksi. No siellähän sitä vihreän valon välkettä ja muotoa sitten oli! Jostakin käsittämättömästä syystä ajattelin tuolloin, että kivan näköistä, vois mennä nykkymää.. Seuraavalla hetkellä olinkin jo vaihtanut ulkovaatteet päälle, ladannut kameralaukun tarvittavilla hilppeillä ja ehtinyt luoda suunnitelman kuvauspaikoista jonne menisin :D

Aloittaessani työt tuolla yliopiston sisällöntuottajana, minulle syntyi oitis visio oikein kornista lappilaishenkisestä kuvasta, jossa reposet viuhuu yliopistorakennuksen yllä. Tämä kuva mielessä poljin ensimmäisenä yliopistolle toivoen, että revontulet olisivat asettuneet taivaalle edes jotenkin järkevästi, jotta saisin visioni kaltaisen kuvan aikaan. Olihan ne. Yliopistorakennuksen ylle levittäytyi oikein nätti vihreä liina, joka myös säilytti muhkean muotonsa yllättävän kauan. Otin nopeasti mahdollisimman paljon kuvia eri rajauksilla, jotta variaatiota löytyisi. Ollessani tyytyväinen kuvasaldoon, lähdin muille apajille nopeasti sillä aikaa ei näiden luonnonilmiöiden kanssa ole tuhlattavaksi asti.

Koska aikataulu oli melkoisen tiukka kuvaamisen suhteen, en lähtenyt polkemaan hirveän kauas sillä todennäköisesti missaisin parhaimmat reposet matkalla. Tämän vuoksi päädyin menemään edellisestä postauksesta tuttuun paikkaan, josta näkyy yöaikaan nätisti kaupungin valot, mutta valosaaste ei kuitenkaan ole mitään aivan mahdotonta. Veneet myös tarjosivat mukavaa kohdetta etualalle. Tässä paikassa oli vain ainoa huoli puoli tuona iltana, että reposet mellastivat aivan väärässä suunnassa, ekan kuvan mukaiseen suuntaan löysi tiensä vain satunnaiset rippeet komeammista leiskauksista taka-alalla. Toinen kuva tarjoaakin näkymän selän taakse.
 Vietin tällä paikalla ruhtinaalliset 1,5 tuntia kunnes pilvet taas tuppasivat tarjoamaan tuttua harmaan kylmää olomuotoaan taivaalle. 

Yllätti muuten tuon facebook - sivuille lataamani kuvan saama suosio; päivän aikana se sai 720 tykkäystä, 460 jakoa ja 36 kommenttia! Linkki Lisäksi MTV3 otti yhteyttä ja kysyi näitä kuvia nettisivuillensa julkaistavaksi :) Eli ei huonompi reissu vaikka en 100% tyytyväinen näihinkään kuviin ole.. :D Saa vaan nähdä, että koska seuraavan kerran saa tätä herkkua osakseen sillä lähiviikon ennusteet ovat todella masentavaa luettavaa. Auringon aktiivisuus on taasen kiitettävällä tasolla, täksikin yöksi saattaisi olla luvassa jos jonkinmoista tulitusta, mutta harmaa esirippu peittää senkin oikein mukavasti. Ei makiaa mahan täydeltä!

Venheet rannalla

0,5 s. f/16, ISO:100

Hoya NDX400, 58s. f/16, ISO:100

Yleiskuva paikasta

Liian pitkään on mennyt siitä, kun viimeksi kävin ihan konkreettisesti ulkoiluttamassa kameraa. Olen katsellut tätä venepaikkaa jo tovin mennessäni kouluun ja eilen päätin käydä katsastamassa miltä se näyttää. Aika paljon sellaisia tylsiä muovisia kippoja tuolta löytyy, mutta onneksi siellä oli vielä muutama rouheisempi vene vielä tallessa.

Rovaniemen viimeaikaiset trooppisen helteiset kelit ovat masentaneet niin paljon, että tällainen pilvinen päivä piristi kummasti, tästä syystä ajattelin ottaa kaikessa loogisuudessaan fiilikseltään hieman synkempiä kuvia. Mikäli pilvikeleissä on jotain positiivista niin se on se, että valo on melkoisen miellyttävää ja tasaista. Eilen ne eivät myöskään olleet sellaista tasaisa harmaata massaa vaan mukavia muotoja löytyi sieltä sun täältä. Nämä muodot antoivat minulle mahdollisuuden testata liian vähälle käytölle jäänyttä Hoyan NDX400 -harmaasuodinta, jolla käytännössä päivän saa käännettyä yöksi ja tässä tapauksessa pilvetkin erittäin dynaamisen näköisiksi. 

Valotusaika tuossa toisessa kuvassa oli n. 1 minuutti ja olisi pidemmältikin saanut, mutta pian pilvet alkoivat menettää muotoaan liikaa. Ekassa kuvassa yritin löytää hieman uutta kuvakulmaa, tuossa jalusta oli ääriään myöden maksimimitoissaan jolloin kamera keikkui n.2 metrin korkeudessa. Oikean rajauksen löytäminen olikin hieman vaikeaa vaikka en minäkään mikään tappi ole, kokeilun ja erheiden kautta sekin tuli jotenkin sitten muodostettua.

Revontulia odotellessa

Tromssa

Tromssa

Jouluaattona 2011

Näin syksyn edetessä on pakko myöntää, että muiden ihmisten märehtiessä kesän ohi menoa, minulla on melko tyytyväinen olo. Kesä täällä Rovaniemellä on nimittäin valokuvauksen kannalta todella hankalaa aikaa. Aurinko porottaa valtaosan päivästä korkealla ja sitten kun se edes vähän laskee tehden valosta hieman miellyttävämpää, singahtaa se taas ylös. Kerrankin kuvasin samalla kuvausreissulla sekä auringonlaskun ja -nousun eikä edes väsyttänyt. Talven pimeydessä taasen on jotain aivan muuta, josta saan täysin erilaiset vibat. Nimittäin tähtitaivaan ja revontulien kuvailu on jotain sellaista, mihin en kuvittele itseni koskaan kyllästyvän. Siinä on jotain todella meditatiivista seisoa keskellä pimeää luontoa ja katsella taivaalle aukenevaa tähtisadetta. Isokin mies herkistyy väkisin ja siinä vaiheessa ei edes nenäliinat riitä kun alkaa revontulten leimahtelut.

Viime talvi oli revontulien kannalta erittäin hedelmällistä aikaa. Minullekin muodostui jokapäiväiseksi rutiiniksi tarkistaa tunnin välein revontulitutkien tai forecan sääennustusten tilanteet tulevan illan ja yön varalta, että josko sitä lähtisi "metälle". Autottomana valokuvaajana tällainen suunnittelutyö on erittäin tärkeää sillä siinä ei ole mitään hauskaa miettiä 10 km päästä kotoa, että perhana. Täällä sataa lunta. Tilanteen hilpeyttä korostaa vielä -30 C pakkanen joka on siinä vaiheessa jo edennyt hieman luita ja ytimiä syvemmälle. Mieleeni on jäänyt pitkäksi aikaa eräs reissu Tromssaan, jonka tein Rovaniemen Cineman järjestämänä. Kyseessä oli paikallisten elokuvafestareiden vuoksi järjestetty retki joka on muodostunut jo jokavuotiseksi perinteeksi.

2 yötä ja Tromssa. Mitä sitä tekisi nuo yöt sellaisessa paikassa? Sanotaan, että ainakaan yhtäkään leffaa en tuona viikonloppuna nähnyt. Mutta revontulia kyllä niidenkin edestä. Ensimmäinen yö meni melko ujojen esitysten parissa, mutta stereotyyppisesti viimeisenä yönä taivas kirjaimellisesti räjähti. Olin jo lannistuneena ja väsyneenä palaamassa yöpymispaikkaani, kun huomasin pienen repolaisen huojuvan erään vaaran takana. Ajattelin huvikseni käydä taltioimassa sen, sillä edellisen kuvani eivät mitään tajunnanräjäyttäviä olleet. Pystytin kolmijalkani ja aloin odottamaan. Yhtäkkiä taivaan halki lentää jäätävän kokoinen vihreä leimahdus, jonka jälkeen loppu onkin historiaa. Koko taivas oli täysin tulessa kaikkien mahdollisten värien leimutessa luoden mitä mielikuvituksellisempia muotoja ja täytyy sanoa, että vaikka olin armeijassakin valokuvaajana, missä totuin kovaan menoon, niin tämä oli jotain aivan muuta. Kuvittele, että olet pelannut lottoa, totoa, kenoa, casinoa ja pajatsoa viimeiset kymmenen vuotta toivoen jättipottia ja yhtäkkiä kaikista mäjähtää täysvoitot. Siinä meni melkein paniikkiin, kun oli niin paljon kuvattavaa ja samalla tiesi että se päättyy hetkellä minä hyvänsä. Täysin tyytyväinen en tuon illan kuvasaldoon ole, mutta muisto ainakin siitä jäi jos ei muuta!