Linnunrataa

Parit missatut revontulet ja muutenkin tähtikuvaukseen kelpaamaton pilvinen sää ovat saaneet olon melkoisen levottomaksi -ei tämä näin voi mennä! Varsinkin kun nyt alkaa Lapissakin vihdoin hämärtämään tarpeeksi ja olosuhteet on pikkuhiljaa kohdillaan. Eilen yöllä sitä hirveää ahdistusta oli sitten mentävä yömyöhään purkamaan ulos, kun pilvivaippa alkoi rakoilemaan juuri sopivasti nukkumaanmeno aikaan. Sitten ei muutakuin Rollon keskustan valosaastetta pakoon 30 kilsan päähän, jalusta pellolle pystyyn *räpsräps* ja takaisin kotiin nukkumaan.. Helpotti.

Tähtiä ihmettelen

Sitä ei vielä tule kenenkään myöntää itselleen, että syksy olisi tulossa. No way. Täten hymähdän vain kivasti ajatukselle, että on mukavaa kun öistä tulee pikkuhiljaa pimeämpiä ja pari kuukautta piilossa olleet tähdet alkavat taas näkyä taivaalla. Tämän kunniaksi nopea otos viime yöltä :)

Canon 6D, Samyang 14mm f/2.8
10s, f/2.8, ISO: 2500

Niin ja indeed, hommasin n. kuukausi sitten Canon 6D:n! En ole tästä mitään postausta saanut tehtyä, mutta lyhyesti sanottuna melkoisen pätevä laite etten sanoisi. Tarkoituksena oli hankkia hää -ja tähtikuvaukseen sopiva uusi runko ja omassa käytössä tämä on vastannut täydellisesti moiseen tarpeeseen. Herkkyydet on ihan bueno ja tarkennusjärjestelmäkin yllättävän kykeneväinen verrattuna tuohon vanhaan 5D:hen (joka myös löytyy yhä). So very much happy yes.

Missatut Revontulet

Canon 5D, Sigma 35mm f/1.4 | 20s | f/1.4 | ISO:1600

Kuten kaikki varmaan näkivätkin niin melkoista tulitusta oli tänä yönä taivaalla. Jooh. Eipä menny itsellä tuo tämän iltaisen revontulimyrskyn kuvailu nyt ihan suunnitelmien mukaan kuitenkaan.. Olin jotenkin tulkinnut käppyröitä sun muita laskelmia että lauantai-illalla olisi mukava show tulossa, jonka myötä sain suostuteltua Henryn ja Esan kaveriksi mukaan kuvaamaan. Suunnattiin autolla tuonne Rovaniemen Vennivaaralle päin missä olisi vähemmän valosaastetta ja oletettavasti mukavaa maastoa kuvailuja aatellen. Paniikki meinasi tulla sillä päästyämme paikanpäälle horistontissa hengaillut pieni huntu alkoi voimistua. Noh, se me missattiin melko lahjakkaasti eikä käteen jäänyt kuin kasa hikikarpaloita juostuamme parempien paikkojen toivossa.

Canon 5D, Sigma 35mm f/1.4 | 13s | f/1.4 | ISO:1600

Löydettiin tämän jälkeen ihan mukava pikku aukea mihin asettauduimme uuden shown toivossa. Jokaiselle löytyi jopa oma söpö pikku rekvisiittapuu kuvailuja varten :D Pari tuntia me siellä lopulta kykittiin kärsivällisesti odottaen sitä "the myrskyä", mutta vilun yltäessä varpaisiin päätettiin lähteä takaisin kotiin. Aamulla olikin sitten kiva vilkaista noita revontulikäppyröitä, että n. klo 8 aikaan aamulla show oli vasta alkanut! Harvinaisen kovaa tulitusta oli, kun se jatkui aina tämän kirjoittamishetkeen asti keskiyöhön ja varmaan pidemmällekin vielä! Tänä yönä ei enää autoa ollut käytettävissä, jolloin tuo kuvauspaikan valinta osoittautui semi haastavaksi valinnaksi.. Pari tuntia poljin ympäri Rovaniemen Pöykkölän ympäristöä, mutta sieltä ei kyllä mitään julkaisukelpoista tarttunu kortille. 

Kuinka kuvata luovasti tähtiä?

Canon 5D, Canon EF 17-40 f/4
88 x 29s, f/6.3, ISO:1600

Pikkuhiljaa alkaa tunto palata viimein kehoon tätä kirjoittaessa, sillä tuli vietettyä viime yö mukavasti ulkosalla. Olen jo pitkään kärkkynyt kirkkaita tähtitaivas öitä ja nyt vihdoin sattui taivas aukenemaan oikein mukavasti. Mieleni on pitkään tehnyt mieli kuvata Star Trail -kuvia, jossa tähdet venyvät ja paukkuvat pitkiksi vanoiksi hyöriessään taivaalla. Suomenkielistä sanaa en kuvaustyylille tiedä, jonka ansiosta tämä postaus sai äärettömän kuvailevan otsikon.

Ideana Star Trail -kuvissa on siis saada tähdet venymään joko erittäin pitkän suljinajan avulla tai sitten yhdistämällä lukuisia yksittäisiä kuvia yhteen esim. photoshopin tai pelkästään tähän hommaan pyhitetyn kuvanmuokkausohjelman avulla. Tällaisia ovat esim. Startrails windowsille ja Starstax macille. Netistä löytyy myös muita ohjelmia, mutta tässä suosituimmat. 

Yhden valotuksen ottamisen etuna on vähäisemmän jälkieditoinnin tarve, mutta siinä taas kohinan määrä saattaa nousta häiritseväksi tekijäksi. Lukuisia erillisiä kuvia yhdistämällä taas pystyy kontroilloimaan kohinaa hyvin, mutta jälkieditointi voi heikot istumalihakset omaavalle käydä taas hieman rankaksi.


Mitä kaikkea tällainen kuva sitten vaatii? Alle on kasattu pieni muistilista:

- Tukeva jalusta, joka ei heilu tuulessa.

- Laukaisin, jonka avulla voit ottaa tarvittaessa pidempiä valotuksia kuin mitä kamera pystyy itsessään ottamaan. Intervalli /ohjelmoitava kaukolaukaisin on kätevä, sillä siihen pystyy asettamaan kaikki haluamansa arvot ja antaa sen hoitaa kuvanotot. 

- Talvella akut ovat kovilla, josta syystä kannattaa hankkia kädenlämmittimiä. Sido ne kameran kylkeen kiinni lämmittämään akkua. Kuvatessani ilman lämmitintä akku kesti -13°C:ssa n. 10min ja sen kanssa yli tunnin! Ne saattavat myös auttaa linssin huurtumisen ehkäisemisessä jos niitä laittaa lähelle linssiä muutaman. Kannattaa muuten laittaa ne jonkun sukan tms. sisään jotta ne säilyttävät lämpönsä paremmin.

Pääsi vilu yllättämään näistä kamoista huolimatta :D

- Pimeä paikka. Yritä päästä paikkaa missä on mahdollisimman vähän valosaastetta!

- Mielenkiintoinen etualan kohde. Niinkin vaikuttava kuva kuin tällainen onkin, niin se käy äkkiä tylsäksi jos luottaa vain sen tuomaan vaikutelmaan. Etsi joitain staattisia kohteita jotka tuovat enemmän sisältöä kuvaan.

- Laajiksella saa isomman kuva-alan katettua, mutta samalla täytyy ottaa pidempiä valotusaikoja jotta saa jotain liikettä näkyviin. Pidemmällä polttovälillä liike näkyy hyvin helposti, mutta sommittelun kannalta se on joskus haastavampi vaihtoehto.

- Etsi Pohjantähti ja sommittele kuva sen mukaan! Pohjantähti ei käytännössä liiku juuri ollenkaan, mutta muut tähdet taas pyörittävät iloisesti karusellia sen ympärillä.


Itse suosin monen kuvan yhdistämistä sillä oman rungon kohinansietokyky ei ole parhain mahdollinen ja muutenkin on mukavaa pitää jonkinlainen kontrolli hommassa kiinni jälkikäteen kotona. Esittelenkin nyt seuraavaksi melko rouhean workflown siitä kuinka eilisen yön kuva syntyi.


Kuvaustilanne

Kuvaustilanteessa tulee olla todella huolellinen kaikkien mahdollisten säätöjen kanssa, sillä et halua huomata hypotermian partaalla, että viimeisen kahden tunnin työ on mennyt hukkaan jonkin automaattiasetuksen jäätyä päälle. Eli ts. kaikki mahdolliset asetukset manuaalille! 

Aukkoa voit laittaa huoletta hieman pienemmälle, sillä tässä vaiheessa vain suljinaika ratkaisee. Ei kannata nyt mitään f/22 laittaa, mutta tyyliin f/6.3-8 käy melko hyvin. Varsinkin jos linssisi piirto ei ole kovinkaan hyvää täydellä aukolla :) 

Suljinaika kannattaa laittaa melko pitkäksi. Lähtökohtaisesti niin pitkäksi, että jo yksittäisessä kuvassa alkaa pientä viirua syntymään.

Herkkyydet voi laittaa jonnekin 600-3200 tienoille tilanteen ja kameran mukaan.

Yritä pitää valotusten välinen aika mahdollisimman pienenä, jotta viirut olisivat mahdollisimman yhtenäisiä ilman rumia katkoja.

Valotuksia kannattaa ottaa reilusti, jotta jälkieditoinnissa on sitten hieman liikkumavaraa. Itse otin n. 160 ruutua 29s valotuksella. Eli n. 1h 15min kuvaus kaikenkaikkiaan :) Lopulliseen kuvaan tuli loppujen lopuksi 88 ruutua eli 45min edestä.

Koneelle lataus ja säätöjen teko

Lataa kuvat koneelle ja tee suurinpiirteiset säädöt kuville. Itse muokkaan kuvani Lightroomissa niin, että teen säädöt yhdelle kuvalle ja yhdistän samat asetukset sitten muille. Nopeaa ja helppoa! Sitten vain kuvien exporttaus jpeg:nä ulos :)

Kuvien yhdistäminen

Sitten alkaa hauska osuus. Voit joko ladata jpeg -tiedostot suoraan johonkin Star Trail -ohjelmaan joka yhdistää napin painalluksella kuvat yhteen tai sitten tehdä hieman erikoisemmalla tavalla saman homman. Esittelemälläni tavalla vanat saavat hieman tähdenlentomaisen olemuksen pelkän suoran viivan sijaan.

Avaa kuvat alla olevan polun mukaisella tavalla and let the magic happen!

Kuva avautuu aikansa ruksutettuaan näytölle ja nyt varmaan koet itsesi huijatuksi jollain erittäin hävyttömällä ja sairaalla tavalla; kuvahan ei muuttunut miksikään vaikka tasoja on miljoona!

Tässä tulee sitten tosiaan se hauska osuus. Ready? Laita vaikka joku mukava soittolista soimaan taustalle ja ota oikein hyvä asento työtuolillasi. Jotta kuva saataisiin lopputuloksen kaltaiseksi, tulee sinun käsitellä jokainen taso erikseen. Workflow on seuraavanlainen:

1. Aloita listan alimmasta kuvasta.

2. Aseta "Blending Modeen" Lighten

3. Aseta "Opacity" seuraavan kaavan mukaisesti

    - 100 / kuvien määrä = Opacityn määrä

    - Esim. 100 / 100 = 1%

    - Esim. 100 / 25 = 4%

4. Etene seuraavaan kuvaan ja toista kaksi edellistä toimenpidettä. Lisää Opacityyn aina laskemasi prosenttimäärä (1.kuva 2%, 2.kuva 4%, 3.kuva 6%...), jolloin edettyäsi ylimpään kuvaan, tulokseksi tulee 100%!

5. Et näe kuvassa mitään muutoksia vasta kun olet käsitellyt viimeisen ja ylimmän kuvan, jonka jälkeen kuva muotoutuu lopulliseen olomuotoonsa!

Sitten ei muutakuin vain tallenna tiedosto halutessasi psd. -muotoon talteen, tee "flatten image" -komento ja muokkaa kuva haluamallasi reseptillä! :)

Alla vielä muutama muu otos samaiselta reissulta

Reissun ainoat reposet siellä jossain. Jäähileet linssin pinnalla aiheuttivat mielenkiintoisia ufoja taivaalle.

Hypotermia

Ladot tulessa

Nyt täytyy myöntää, että hiukan väsyttää. Kaksi edellistä yötä on mennyt ulkona reposia bongaillessa ja unta kertyi molemmista n. 8h yhteensä :D Eli tekstin laadukkuudesta en mene takuuseen.. Maanantai yö meni melko ujoissa tunnelmissa revontulien suhteen, olin päivystämässä ulkona n. klo 02 - 04 eikä mitään oikein silmiinpistävää sattunut tuolloin kohdalle. Pientä huntua suuremmalti osin. Viime yö taasen oli toista laatua..

Olin jo pitkin eilistä päivää tarkkailut erilaisia käppyröitä ja ennustuksia tullen siihen lopputulokseen, että tsäänssit showlle on kohdillaan. Kotona mulla oli oikeen kunnon tarkkailukeskus webkameroiden, tutkien ja muiden diagrammien muodossa tehtynä :D Siinä klo 22 jälkeen päätin sitten viimein lähteä ulos, kun aktiivisuus alkoi noustaa tarpeeksi korkealle. Päästyäni ulos ja poljettuani hiukan matkaa, meinasi pieni epäusko kuitenkin tulla, sillä huomasin lännestä lähestyneen paksuhkon pilvihunnun. Olin jopa kääntymässä lannistuneena takaisin kotiin, mutta luotin intuitiooni ja jatkoin matkaa kuvauspaikalle.

Kuvauspaikaksi valitsin tälle kertaa Rovaniemen Pöykkölässä sijaitsevan kotiseutumuseon missä on runsaasti erilaisia vanhoja latoja, jotka loisivat mielestäni melko mielenkiintoisia etualan kohteita. Se on myös suhteellisen pienen matkan päässä ja valosaastekkaan ei nyt aivan mahdotonta ole. Paikka oli kuitenkin sikäli kuumottava sillä n. 4 h yöunilla kaikenlaisia hallusinaatioita esiintyi vähän turhankin paljon, ties kuinka monta maajussia olin näkeväni samalla niityllä kanssani :D

Pilvihuntu oli levittäytynyt yhä pidemmälle ja turhauduinkin hieman tästä, mutta ajattelin silti antaa mahdollisuuden tuolle yölle. Seuraavaa kertaa kuitenkaan ei aivan heti tulisi. Odottelinkin paikan päällä varmaan n. tunnin ennenkuin taivas selkeni vihdoin. Tuo odottelu oli yllättävän rentouttavaa sillä tuolloin ei turhaa höntyilyä kuvakulmien etsinnän ja muun pienen miljööopiskelun kanssa päässyt syntymään, pystyin katsomaan kaiken rauhassa valmiiksi. Tämä palkitsikin sitten kohta.

Kello alkoi olla n. 01-02, kun huomasin pienen kirkastumisen pohjoisessa ja lännessä. Koko tämän odottelun ajan oli pientä repohuntua ollut jo taivaalla, mutta tuosta kirkkaudesta huomasi, että kohta tapahtuu. Asetuin valmiiksi ekalle ladolle, joka oli sijoittunut hyvin alkavan revontulen kanssa ja annoin kameran laulaa. Tästä eteenpäin tulitusta riittikin sitten n. 1-1,5h verran, tosin ei yhdessä syklissä vaan sopivasti sykäyksittäin niin, että ehdin vaihtaa paikkaa aina niiden välissä. Tosin välillä piti melkein juosta, kun sen hetkisen illan maksimi koitti ja ei tiennyt minne kameran suuntaisi! Yllätti muuten nuo osassa kuvissa näkyvät punaiset värit. Niitä ei näkynyt paljaalle silmille ollenkaan, josta syystä hämmästys olikin melkoinen kun tarkistin kameran takanäytöltä kuvan :D 

Jupiter loistaa sen verran kirkkaasti, että rupesi ihan flarettamaan :D

Tässä vielä käppyrä eilisillalta, melko mukavan näköisiä nämäkin etten sanoisi

www.aurora.fmi.fi

Ongelmia tuotti hiukan tuon kaukolaukaisimen puute eilen. Kuten viime postauksessa kerroin, niin tuon Canon 5D:n ainoa laukaisinviive on 10s jonka kanssa kuvaaminen on todella turhauttavaa. Tulet riehuu taivaalla ja sitten pitää odotella elämän pisimmät 10 sekuntia että kamera ottaisi sen kuvan :D Myös laajempaa ja valovoimaisempaa linssiä pitäisi hankkia, kun tuntuu hiukan rajoittavan tuo Canon EF 17-40 f/4 sen ollessa vähän pimeä ja ahdas objektiivi tällaiseen kuvaukseen.. Mutta mukava yö oli, palkitseva ennenkaikkea tuon kaiken valvomisen jälkeen. Ensi yöksi on luvattu ihan myrskyksi luokiteltavaa aktiivisuutta, pilvessähän tuo kuitenkin vaikuttaisi olevan, ehkä ihan hyvä niin saa vähän univelkaa takaisin :D

Revontulia! vol.2

Melkoista herkkua oli taas eilen tarjolla, oli nimittäin melkoiset pyrskähdykset taivaalla! Kävihän siinä myös taas niin kuin kävi viime kerrallakin, että hieman puun takaa nuokin alkoi. Olin tullut yliopistolta kotiin vasta siinä kahdeksan maissa ja tuolloin jo huomasin, että taivas oli selkiytynyt. Tähtitaivaan näkeminen oli itsessään jo melko iso juttu sillä edellisestä kerrasta on varmaankin pari viikkoa :D Kotiin päästyäni tarkistin sitten ihan varmuuden vuoksi revontulitutkat ( www.spaceweather.com , aurora.fmi.fi/public_service/ ) ja huomasin, että jotain säpinää siellä tapahtuu. Vilkaisin vielä ikkunasta ulos pohjoiseen ja kyllä, siellähän ne reposet viuhuu. Samalla hetkellä muistin, että kaikki akut on melkein tyhjiä, jopa kamerassa oleva ja laitoinkin sitten heti yhden setin latautumaan siksi ajaksi, että saan kamat kasaan. Vähän hätä siinä meinasi tulla taas, mutta lähdin sitten melko nopeasti polkemaan kohti kuvauspaikkaa vajailla akun tyngillä.

Viime kerralla päätin mennä läheiseen venerantaan kuvaamaan koska tuolloin olin auttamattomasti myöhässä enkä halunnut menettää jäljellä olevia hetkiä. Nyt kuitenkin tilanne oli vähän parempi sillä revontulet olivat sen verran ujoja, että minulla oli vähän enemmän aikaa matkustamiselle. Poljin Arktikumin rantaan, mikä avautuu juuri sopivasti suoraan pohjoiseen ja valosaastettakin on hieman vähemmän. Päästyäni paikalle nämä ujot reposet villiintyikin sitten ihan täysin.

Tässä oli illan maksimiaktiivisuus, meinasi palaa jopa puhki kun oli sen verran kirkasta!

Yritin melko epätoivoisesti etsiä jotain mielenkiintoista kohdetta etualalle tuodakseni hieman enemmän sisältöä kuviin, köyhää oli kuitenkin tarjonta siellä. Muistin hyvänä Plan B:nä vähän matkan päässä olevan venerannan jonne suuntasinkin heti kun ensimmäinen pyrskähdysaalto osoitti pientä rauhoittumista. Sieltä löytyi sitten muutamat spotit vaikka niitä kuvatessa hiukan pisti vastaan se fakta, että tämänkin idean etualan valinnasta olen jo monesti käyttänyt. Jotain uutta pitäisi kait keksiä :D Mutta niillä mentiin eilen illalla ja ihan tyytyväinen olen tähän settiin vaikka hurjasti on aina parannettavaa. Siinä kai se valokuvauksen lumo onkin kun koittaa metsästää sitä täydellistä valokuvaa vaikka tietää sen olevan ihan mahdoton tehtävä :)

Pitäisi varmaan muuten ostaa uusi kaukolaukaisin vanhan mentyä rikki, 10s aikaviiveellä toimiva itselaukaisin ei ole kovinkaan hauska tapa kuvata :D

Revontulia odotellessa

Tromssa

Tromssa

Jouluaattona 2011

Näin syksyn edetessä on pakko myöntää, että muiden ihmisten märehtiessä kesän ohi menoa, minulla on melko tyytyväinen olo. Kesä täällä Rovaniemellä on nimittäin valokuvauksen kannalta todella hankalaa aikaa. Aurinko porottaa valtaosan päivästä korkealla ja sitten kun se edes vähän laskee tehden valosta hieman miellyttävämpää, singahtaa se taas ylös. Kerrankin kuvasin samalla kuvausreissulla sekä auringonlaskun ja -nousun eikä edes väsyttänyt. Talven pimeydessä taasen on jotain aivan muuta, josta saan täysin erilaiset vibat. Nimittäin tähtitaivaan ja revontulien kuvailu on jotain sellaista, mihin en kuvittele itseni koskaan kyllästyvän. Siinä on jotain todella meditatiivista seisoa keskellä pimeää luontoa ja katsella taivaalle aukenevaa tähtisadetta. Isokin mies herkistyy väkisin ja siinä vaiheessa ei edes nenäliinat riitä kun alkaa revontulten leimahtelut.

Viime talvi oli revontulien kannalta erittäin hedelmällistä aikaa. Minullekin muodostui jokapäiväiseksi rutiiniksi tarkistaa tunnin välein revontulitutkien tai forecan sääennustusten tilanteet tulevan illan ja yön varalta, että josko sitä lähtisi "metälle". Autottomana valokuvaajana tällainen suunnittelutyö on erittäin tärkeää sillä siinä ei ole mitään hauskaa miettiä 10 km päästä kotoa, että perhana. Täällä sataa lunta. Tilanteen hilpeyttä korostaa vielä -30 C pakkanen joka on siinä vaiheessa jo edennyt hieman luita ja ytimiä syvemmälle. Mieleeni on jäänyt pitkäksi aikaa eräs reissu Tromssaan, jonka tein Rovaniemen Cineman järjestämänä. Kyseessä oli paikallisten elokuvafestareiden vuoksi järjestetty retki joka on muodostunut jo jokavuotiseksi perinteeksi.

2 yötä ja Tromssa. Mitä sitä tekisi nuo yöt sellaisessa paikassa? Sanotaan, että ainakaan yhtäkään leffaa en tuona viikonloppuna nähnyt. Mutta revontulia kyllä niidenkin edestä. Ensimmäinen yö meni melko ujojen esitysten parissa, mutta stereotyyppisesti viimeisenä yönä taivas kirjaimellisesti räjähti. Olin jo lannistuneena ja väsyneenä palaamassa yöpymispaikkaani, kun huomasin pienen repolaisen huojuvan erään vaaran takana. Ajattelin huvikseni käydä taltioimassa sen, sillä edellisen kuvani eivät mitään tajunnanräjäyttäviä olleet. Pystytin kolmijalkani ja aloin odottamaan. Yhtäkkiä taivaan halki lentää jäätävän kokoinen vihreä leimahdus, jonka jälkeen loppu onkin historiaa. Koko taivas oli täysin tulessa kaikkien mahdollisten värien leimutessa luoden mitä mielikuvituksellisempia muotoja ja täytyy sanoa, että vaikka olin armeijassakin valokuvaajana, missä totuin kovaan menoon, niin tämä oli jotain aivan muuta. Kuvittele, että olet pelannut lottoa, totoa, kenoa, casinoa ja pajatsoa viimeiset kymmenen vuotta toivoen jättipottia ja yhtäkkiä kaikista mäjähtää täysvoitot. Siinä meni melkein paniikkiin, kun oli niin paljon kuvattavaa ja samalla tiesi että se päättyy hetkellä minä hyvänsä. Täysin tyytyväinen en tuon illan kuvasaldoon ole, mutta muisto ainakin siitä jäi jos ei muuta!