Multi-exposure kuvaus

Törmäsin tuossa viime syksynä Strobist -blogissa suomalaisen Julius Koivistoisen Terrarium -projektin esittelyyn. Siinä hän kertoo projektinsa konseptista ja ideasta, jonka tekniikka pohjautuu Multi-exposure kuvaukseen jossa yhteen kuvaan otetaan useita kuvia jotka kaikki valotetaan erikseen yhdellä tai kahdella salamalla. Näin lopputulokseksi saadaan elokuvamainen kuva jonka toteuttamiseen ilman photoshoppia vaadittaisiin kymmeniä valaisimia. Artikkeliin voi tutustua tästä, Juliuksen nettisivuihin ja Terrarium -projektiin tästä ja eräänkaltaiseen tutoriaaliin tästä. Näistä insipiroituneena ajattelin itsekkin kokeilla hieman tätä tekniikkaa.

Koska tutoriaali kuvan tekemiseen löytyy jo yllä, ajattelin hieman esitellä itse kuvaustilannetta.

Canon 6D, Sigma 35mm f/1.4, 1/8s, f/8,0, ISO: 400

Kamerana käytin Canon 6D:tä ja linssinä oli Sigman 35mm f/1.4. Salamana Nissin Di866 II ja lähetin-vastaanotinsettinä Yongnuo RF-602:set. Lopulliseen kuvaan tuli kuvia n. 17 kappaletta. Koska en viittinyt ruveta kinuamaan kavereita malliksi ajattelin itse sitten hoitaa homman. Tietääpä ketä sitten syyttää jos ja kun kuvaus venyy ja se tuttu pistävä tunne valtaa taas jalat. Joululahjaksi sainkin jostakin syystä paljon lämpimiä sukkia ja kädenlämmittimet.

Kuten kuvasta huomaa niin olin melkoisen kaukana kamerasta. Koska ruutuja tuli napsittua niin paljon, olisi edestakainen juoksu kameran ja kuvauspaikan välillä saattanut koitua kohtalokkaaksi rakkaudella vaalimalleni huonolle kunnolle. Tämän vuoksi piti sitten kehittää tälle jokin mukava vaihtoehtoinen tapa. 

6D:ssä on mukavana lisäominaisuutena Wi-fi toiminto, joka osoittautui varsin käteväksi tuona hetkenä. Sen kun yhdistin iPhoneen lataamaani Eos Remote -appiin oli ensinnäkin oman paikan etsintä ja toiseksi kuvien otto niin kovin mukavaa! Vaikka etäisyyttä kameran ja minun välillä oli joku about 20 metriä, toimi yhteydet oikein hyvin. Välillä yhteys katkesi jos piilottelin kännyä selkäni takana tai hosuin muuten signaalin tiellä, mutta pääsääntöisesti oikein positiivinen kokemus tuon osalta. Luonnollisesti myös kaikki kameran säädöt ja jopa tarkennuksen hienosäätö onnistui tuon kautta. Näpit meinasi vain jäätyä kun hanskat ovat taas kadonneet jonnekin, -10°C lämpötila ja käsissä ei muut kuin tennissukat lapasia korvaamassa. Jos katsot tarkkaan tuota ylläolevaa kuvaa niin voit spotata minun vasemmassa kädessä roikkuvan sukan varren. Heha.

Mikäli ei tällaisiin juttuihin ole mahdollisuutta, onnistuisi sama ohjelmoitavan kaukolaukaisimen avulla. Niitä saa 20-30€ hintaan ebaysta, ei kovin paha sijoitus. Silloin ei tarvitsisi muuta kuin asettaa intervalliaika sekä otettavien kuvien määrä kapulaan ja mennä sohimaan kohdetta noiden aikojen puitteissa. Hieman mekaanisempi mutta ihan yhtä toimiva tapa sekin.

Photoshopissa sitten ei tarvinnut kuin rajaustyökalulla poimia nuo valaistut kohteet ja yhdistää ne sitten alkuperäiseen pohjakuvaan. Maskaamisen avulla ylimääräiset alueet poistetaan ja hiotaan luonnollisen näköiseksi ja se ois sitten siinä! :) Tämä oli tällainen kokeilu tässä vaiheessa, voipi olla että tämän tekniikan hyödyntämiseen paremmin tulen vielä palaamaan erinäisten kuvausten yhteydessä. 

Toivottavasti oli jollakin tasolla insipiroiva tekstin tynkä, saa ehdottaa mikäli toivotte jostain aiheesta jonkintasoista tutoriaalia tulevaisuudessa! :)