Revontulet sumussa

Melkonen show oli eilen illalla, voimakas sumu meinasi tosin pilata sen kun ei päästy parhaille spoteille. Mutta muutamat kuvat sain kuitenkin otettua, viimeisessä ruudussa melkein tosin jäin rekan alle D:

Missatut Revontulet

Canon 5D, Sigma 35mm f/1.4 | 20s | f/1.4 | ISO:1600

Kuten kaikki varmaan näkivätkin niin melkoista tulitusta oli tänä yönä taivaalla. Jooh. Eipä menny itsellä tuo tämän iltaisen revontulimyrskyn kuvailu nyt ihan suunnitelmien mukaan kuitenkaan.. Olin jotenkin tulkinnut käppyröitä sun muita laskelmia että lauantai-illalla olisi mukava show tulossa, jonka myötä sain suostuteltua Henryn ja Esan kaveriksi mukaan kuvaamaan. Suunnattiin autolla tuonne Rovaniemen Vennivaaralle päin missä olisi vähemmän valosaastetta ja oletettavasti mukavaa maastoa kuvailuja aatellen. Paniikki meinasi tulla sillä päästyämme paikanpäälle horistontissa hengaillut pieni huntu alkoi voimistua. Noh, se me missattiin melko lahjakkaasti eikä käteen jäänyt kuin kasa hikikarpaloita juostuamme parempien paikkojen toivossa.

Canon 5D, Sigma 35mm f/1.4 | 13s | f/1.4 | ISO:1600

Löydettiin tämän jälkeen ihan mukava pikku aukea mihin asettauduimme uuden shown toivossa. Jokaiselle löytyi jopa oma söpö pikku rekvisiittapuu kuvailuja varten :D Pari tuntia me siellä lopulta kykittiin kärsivällisesti odottaen sitä "the myrskyä", mutta vilun yltäessä varpaisiin päätettiin lähteä takaisin kotiin. Aamulla olikin sitten kiva vilkaista noita revontulikäppyröitä, että n. klo 8 aikaan aamulla show oli vasta alkanut! Harvinaisen kovaa tulitusta oli, kun se jatkui aina tämän kirjoittamishetkeen asti keskiyöhön ja varmaan pidemmällekin vielä! Tänä yönä ei enää autoa ollut käytettävissä, jolloin tuo kuvauspaikan valinta osoittautui semi haastavaksi valinnaksi.. Pari tuntia poljin ympäri Rovaniemen Pöykkölän ympäristöä, mutta sieltä ei kyllä mitään julkaisukelpoista tarttunu kortille. 

Ladot tulessa

Nyt täytyy myöntää, että hiukan väsyttää. Kaksi edellistä yötä on mennyt ulkona reposia bongaillessa ja unta kertyi molemmista n. 8h yhteensä :D Eli tekstin laadukkuudesta en mene takuuseen.. Maanantai yö meni melko ujoissa tunnelmissa revontulien suhteen, olin päivystämässä ulkona n. klo 02 - 04 eikä mitään oikein silmiinpistävää sattunut tuolloin kohdalle. Pientä huntua suuremmalti osin. Viime yö taasen oli toista laatua..

Olin jo pitkin eilistä päivää tarkkailut erilaisia käppyröitä ja ennustuksia tullen siihen lopputulokseen, että tsäänssit showlle on kohdillaan. Kotona mulla oli oikeen kunnon tarkkailukeskus webkameroiden, tutkien ja muiden diagrammien muodossa tehtynä :D Siinä klo 22 jälkeen päätin sitten viimein lähteä ulos, kun aktiivisuus alkoi noustaa tarpeeksi korkealle. Päästyäni ulos ja poljettuani hiukan matkaa, meinasi pieni epäusko kuitenkin tulla, sillä huomasin lännestä lähestyneen paksuhkon pilvihunnun. Olin jopa kääntymässä lannistuneena takaisin kotiin, mutta luotin intuitiooni ja jatkoin matkaa kuvauspaikalle.

Kuvauspaikaksi valitsin tälle kertaa Rovaniemen Pöykkölässä sijaitsevan kotiseutumuseon missä on runsaasti erilaisia vanhoja latoja, jotka loisivat mielestäni melko mielenkiintoisia etualan kohteita. Se on myös suhteellisen pienen matkan päässä ja valosaastekkaan ei nyt aivan mahdotonta ole. Paikka oli kuitenkin sikäli kuumottava sillä n. 4 h yöunilla kaikenlaisia hallusinaatioita esiintyi vähän turhankin paljon, ties kuinka monta maajussia olin näkeväni samalla niityllä kanssani :D

Pilvihuntu oli levittäytynyt yhä pidemmälle ja turhauduinkin hieman tästä, mutta ajattelin silti antaa mahdollisuuden tuolle yölle. Seuraavaa kertaa kuitenkaan ei aivan heti tulisi. Odottelinkin paikan päällä varmaan n. tunnin ennenkuin taivas selkeni vihdoin. Tuo odottelu oli yllättävän rentouttavaa sillä tuolloin ei turhaa höntyilyä kuvakulmien etsinnän ja muun pienen miljööopiskelun kanssa päässyt syntymään, pystyin katsomaan kaiken rauhassa valmiiksi. Tämä palkitsikin sitten kohta.

Kello alkoi olla n. 01-02, kun huomasin pienen kirkastumisen pohjoisessa ja lännessä. Koko tämän odottelun ajan oli pientä repohuntua ollut jo taivaalla, mutta tuosta kirkkaudesta huomasi, että kohta tapahtuu. Asetuin valmiiksi ekalle ladolle, joka oli sijoittunut hyvin alkavan revontulen kanssa ja annoin kameran laulaa. Tästä eteenpäin tulitusta riittikin sitten n. 1-1,5h verran, tosin ei yhdessä syklissä vaan sopivasti sykäyksittäin niin, että ehdin vaihtaa paikkaa aina niiden välissä. Tosin välillä piti melkein juosta, kun sen hetkisen illan maksimi koitti ja ei tiennyt minne kameran suuntaisi! Yllätti muuten nuo osassa kuvissa näkyvät punaiset värit. Niitä ei näkynyt paljaalle silmille ollenkaan, josta syystä hämmästys olikin melkoinen kun tarkistin kameran takanäytöltä kuvan :D 

Jupiter loistaa sen verran kirkkaasti, että rupesi ihan flarettamaan :D

Tässä vielä käppyrä eilisillalta, melko mukavan näköisiä nämäkin etten sanoisi

www.aurora.fmi.fi

Ongelmia tuotti hiukan tuon kaukolaukaisimen puute eilen. Kuten viime postauksessa kerroin, niin tuon Canon 5D:n ainoa laukaisinviive on 10s jonka kanssa kuvaaminen on todella turhauttavaa. Tulet riehuu taivaalla ja sitten pitää odotella elämän pisimmät 10 sekuntia että kamera ottaisi sen kuvan :D Myös laajempaa ja valovoimaisempaa linssiä pitäisi hankkia, kun tuntuu hiukan rajoittavan tuo Canon EF 17-40 f/4 sen ollessa vähän pimeä ja ahdas objektiivi tällaiseen kuvaukseen.. Mutta mukava yö oli, palkitseva ennenkaikkea tuon kaiken valvomisen jälkeen. Ensi yöksi on luvattu ihan myrskyksi luokiteltavaa aktiivisuutta, pilvessähän tuo kuitenkin vaikuttaisi olevan, ehkä ihan hyvä niin saa vähän univelkaa takaisin :D

Revontulia! vol.2

Melkoista herkkua oli taas eilen tarjolla, oli nimittäin melkoiset pyrskähdykset taivaalla! Kävihän siinä myös taas niin kuin kävi viime kerrallakin, että hieman puun takaa nuokin alkoi. Olin tullut yliopistolta kotiin vasta siinä kahdeksan maissa ja tuolloin jo huomasin, että taivas oli selkiytynyt. Tähtitaivaan näkeminen oli itsessään jo melko iso juttu sillä edellisestä kerrasta on varmaankin pari viikkoa :D Kotiin päästyäni tarkistin sitten ihan varmuuden vuoksi revontulitutkat ( www.spaceweather.com , aurora.fmi.fi/public_service/ ) ja huomasin, että jotain säpinää siellä tapahtuu. Vilkaisin vielä ikkunasta ulos pohjoiseen ja kyllä, siellähän ne reposet viuhuu. Samalla hetkellä muistin, että kaikki akut on melkein tyhjiä, jopa kamerassa oleva ja laitoinkin sitten heti yhden setin latautumaan siksi ajaksi, että saan kamat kasaan. Vähän hätä siinä meinasi tulla taas, mutta lähdin sitten melko nopeasti polkemaan kohti kuvauspaikkaa vajailla akun tyngillä.

Viime kerralla päätin mennä läheiseen venerantaan kuvaamaan koska tuolloin olin auttamattomasti myöhässä enkä halunnut menettää jäljellä olevia hetkiä. Nyt kuitenkin tilanne oli vähän parempi sillä revontulet olivat sen verran ujoja, että minulla oli vähän enemmän aikaa matkustamiselle. Poljin Arktikumin rantaan, mikä avautuu juuri sopivasti suoraan pohjoiseen ja valosaastettakin on hieman vähemmän. Päästyäni paikalle nämä ujot reposet villiintyikin sitten ihan täysin.

Tässä oli illan maksimiaktiivisuus, meinasi palaa jopa puhki kun oli sen verran kirkasta!

Yritin melko epätoivoisesti etsiä jotain mielenkiintoista kohdetta etualalle tuodakseni hieman enemmän sisältöä kuviin, köyhää oli kuitenkin tarjonta siellä. Muistin hyvänä Plan B:nä vähän matkan päässä olevan venerannan jonne suuntasinkin heti kun ensimmäinen pyrskähdysaalto osoitti pientä rauhoittumista. Sieltä löytyi sitten muutamat spotit vaikka niitä kuvatessa hiukan pisti vastaan se fakta, että tämänkin idean etualan valinnasta olen jo monesti käyttänyt. Jotain uutta pitäisi kait keksiä :D Mutta niillä mentiin eilen illalla ja ihan tyytyväinen olen tähän settiin vaikka hurjasti on aina parannettavaa. Siinä kai se valokuvauksen lumo onkin kun koittaa metsästää sitä täydellistä valokuvaa vaikka tietää sen olevan ihan mahdoton tehtävä :)

Pitäisi varmaan muuten ostaa uusi kaukolaukaisin vanhan mentyä rikki, 10s aikaviiveellä toimiva itselaukaisin ei ole kovinkaan hauska tapa kuvata :D

Revontulia!

Vihdoin! Vähintään kuukauden kestänyt pilvivaippakeli rakoili viime yönä ja juuri sopivasti aurinko oli päättänyt pyrskäyttää pienet reposet meitin iloksi :) Olin jo niin masentunut pilvisiin keleihin, että usko paremmasta oli jo aika päiviä sitten kadonnut.. Tämän vuoksi eilinen show tulikin hieman yllättäen. Olin istunut väsyneenä koneella illan ja ajattelin mennä nukkumaan kerrankin vähän aikaisemmin, univelkaa oli nimittäin päässyt hieman syntymään.. Ollessani petivalmis, sammutin valot ja vilkaisin pihalle huvin vuoksi. No siellähän sitä vihreän valon välkettä ja muotoa sitten oli! Jostakin käsittämättömästä syystä ajattelin tuolloin, että kivan näköistä, vois mennä nykkymää.. Seuraavalla hetkellä olinkin jo vaihtanut ulkovaatteet päälle, ladannut kameralaukun tarvittavilla hilppeillä ja ehtinyt luoda suunnitelman kuvauspaikoista jonne menisin :D

Aloittaessani työt tuolla yliopiston sisällöntuottajana, minulle syntyi oitis visio oikein kornista lappilaishenkisestä kuvasta, jossa reposet viuhuu yliopistorakennuksen yllä. Tämä kuva mielessä poljin ensimmäisenä yliopistolle toivoen, että revontulet olisivat asettuneet taivaalle edes jotenkin järkevästi, jotta saisin visioni kaltaisen kuvan aikaan. Olihan ne. Yliopistorakennuksen ylle levittäytyi oikein nätti vihreä liina, joka myös säilytti muhkean muotonsa yllättävän kauan. Otin nopeasti mahdollisimman paljon kuvia eri rajauksilla, jotta variaatiota löytyisi. Ollessani tyytyväinen kuvasaldoon, lähdin muille apajille nopeasti sillä aikaa ei näiden luonnonilmiöiden kanssa ole tuhlattavaksi asti.

Koska aikataulu oli melkoisen tiukka kuvaamisen suhteen, en lähtenyt polkemaan hirveän kauas sillä todennäköisesti missaisin parhaimmat reposet matkalla. Tämän vuoksi päädyin menemään edellisestä postauksesta tuttuun paikkaan, josta näkyy yöaikaan nätisti kaupungin valot, mutta valosaaste ei kuitenkaan ole mitään aivan mahdotonta. Veneet myös tarjosivat mukavaa kohdetta etualalle. Tässä paikassa oli vain ainoa huoli puoli tuona iltana, että reposet mellastivat aivan väärässä suunnassa, ekan kuvan mukaiseen suuntaan löysi tiensä vain satunnaiset rippeet komeammista leiskauksista taka-alalla. Toinen kuva tarjoaakin näkymän selän taakse.
 Vietin tällä paikalla ruhtinaalliset 1,5 tuntia kunnes pilvet taas tuppasivat tarjoamaan tuttua harmaan kylmää olomuotoaan taivaalle. 

Yllätti muuten tuon facebook - sivuille lataamani kuvan saama suosio; päivän aikana se sai 720 tykkäystä, 460 jakoa ja 36 kommenttia! Linkki Lisäksi MTV3 otti yhteyttä ja kysyi näitä kuvia nettisivuillensa julkaistavaksi :) Eli ei huonompi reissu vaikka en 100% tyytyväinen näihinkään kuviin ole.. :D Saa vaan nähdä, että koska seuraavan kerran saa tätä herkkua osakseen sillä lähiviikon ennusteet ovat todella masentavaa luettavaa. Auringon aktiivisuus on taasen kiitettävällä tasolla, täksikin yöksi saattaisi olla luvassa jos jonkinmoista tulitusta, mutta harmaa esirippu peittää senkin oikein mukavasti. Ei makiaa mahan täydeltä!

Revontulia odotellessa

Tromssa

Tromssa

Jouluaattona 2011

Näin syksyn edetessä on pakko myöntää, että muiden ihmisten märehtiessä kesän ohi menoa, minulla on melko tyytyväinen olo. Kesä täällä Rovaniemellä on nimittäin valokuvauksen kannalta todella hankalaa aikaa. Aurinko porottaa valtaosan päivästä korkealla ja sitten kun se edes vähän laskee tehden valosta hieman miellyttävämpää, singahtaa se taas ylös. Kerrankin kuvasin samalla kuvausreissulla sekä auringonlaskun ja -nousun eikä edes väsyttänyt. Talven pimeydessä taasen on jotain aivan muuta, josta saan täysin erilaiset vibat. Nimittäin tähtitaivaan ja revontulien kuvailu on jotain sellaista, mihin en kuvittele itseni koskaan kyllästyvän. Siinä on jotain todella meditatiivista seisoa keskellä pimeää luontoa ja katsella taivaalle aukenevaa tähtisadetta. Isokin mies herkistyy väkisin ja siinä vaiheessa ei edes nenäliinat riitä kun alkaa revontulten leimahtelut.

Viime talvi oli revontulien kannalta erittäin hedelmällistä aikaa. Minullekin muodostui jokapäiväiseksi rutiiniksi tarkistaa tunnin välein revontulitutkien tai forecan sääennustusten tilanteet tulevan illan ja yön varalta, että josko sitä lähtisi "metälle". Autottomana valokuvaajana tällainen suunnittelutyö on erittäin tärkeää sillä siinä ei ole mitään hauskaa miettiä 10 km päästä kotoa, että perhana. Täällä sataa lunta. Tilanteen hilpeyttä korostaa vielä -30 C pakkanen joka on siinä vaiheessa jo edennyt hieman luita ja ytimiä syvemmälle. Mieleeni on jäänyt pitkäksi aikaa eräs reissu Tromssaan, jonka tein Rovaniemen Cineman järjestämänä. Kyseessä oli paikallisten elokuvafestareiden vuoksi järjestetty retki joka on muodostunut jo jokavuotiseksi perinteeksi.

2 yötä ja Tromssa. Mitä sitä tekisi nuo yöt sellaisessa paikassa? Sanotaan, että ainakaan yhtäkään leffaa en tuona viikonloppuna nähnyt. Mutta revontulia kyllä niidenkin edestä. Ensimmäinen yö meni melko ujojen esitysten parissa, mutta stereotyyppisesti viimeisenä yönä taivas kirjaimellisesti räjähti. Olin jo lannistuneena ja väsyneenä palaamassa yöpymispaikkaani, kun huomasin pienen repolaisen huojuvan erään vaaran takana. Ajattelin huvikseni käydä taltioimassa sen, sillä edellisen kuvani eivät mitään tajunnanräjäyttäviä olleet. Pystytin kolmijalkani ja aloin odottamaan. Yhtäkkiä taivaan halki lentää jäätävän kokoinen vihreä leimahdus, jonka jälkeen loppu onkin historiaa. Koko taivas oli täysin tulessa kaikkien mahdollisten värien leimutessa luoden mitä mielikuvituksellisempia muotoja ja täytyy sanoa, että vaikka olin armeijassakin valokuvaajana, missä totuin kovaan menoon, niin tämä oli jotain aivan muuta. Kuvittele, että olet pelannut lottoa, totoa, kenoa, casinoa ja pajatsoa viimeiset kymmenen vuotta toivoen jättipottia ja yhtäkkiä kaikista mäjähtää täysvoitot. Siinä meni melkein paniikkiin, kun oli niin paljon kuvattavaa ja samalla tiesi että se päättyy hetkellä minä hyvänsä. Täysin tyytyväinen en tuon illan kuvasaldoon ole, mutta muisto ainakin siitä jäi jos ei muuta!