Heidi, Alexandra, Paula ja Paula

Kovin harmitti kun kesä meni huijjui eikä oikein ehtinyt oikein mitään omia pikku projekteja toteuttamaan missään välissä. Mutta! Nyt sitten tuli tuossa pari viikkoa sopivasti vapaa viikonloppu kaiken kiireen keskelle, joten päätin varata samantien junaliput Helsinkiin ja käydä kuvailemassa TFCD -meiningillä muutamaa mallia! Heidi ja Alexandra lähtivät oikein mielellään palelemaan ulos nättinä syksyisenä päivänä, kiitos siitä heille :) Hauska vaikkakin tuon välimatkan takia hiukan rankka pikku reissu, mutta täysin sen arvoista! Mieletöntä valoa ja hyvää seuraa, yaah! Rovaniemeltä bongasin myös Paulan kuka sattui olemaan täällä visiitillä joten tehtiin hänenkin kanssa pikaiset kuvaussessiot :) Erityisen iso kiitos kuuluu varmasti kaikkien tuntemalle Pauletttesille aka Paulalle kuka tuli viralliseksi oksan painoksi ja heijastimen pitelijäksi. Sydäntä särkevän kaltaista omistautumista näihin vastuuhommiin, suosittelen häntä ehdottomasti!

BTS -kuvia joissa minä partoineni näytän kuinka ollaan niin pro -kuvaajaa, että..

(C) http://pauletttes.blogspot.fi

(C) http://pauletttes.blogspot.fi

(C) http://pauletttes.blogspot.fi
Huomatkaa tiukka ote patongista, ruoka on mulle tosi tärkeetä

(C) http://pauletttes.blogspot.fi

Ounasvaaran rinteiltä

Taas on mennyt aivan liian pitkä aika kun olen kirjaimellisesti ulkoiluttanut kameraani luonnon helmassa. Tiedättekö sellaista meininkiä missä kamera meinaa koko ajan kastua, sukat ovat märät ja näpit jäässä joiden myötä kaikille flunssaviiruksille on annettu oikein täsmähoivaa. Koska viime kerrasta oli tosiaan tovi kulunut, päätin tänään luennon jälkeen polkaista jonnekin oikein mukavaan paikkaan.

Sääennuste näytti sellaista puolipilvistä ja aamupäivän vietettyäni pimeässä massaluentosalissa, totesin kelin olevan ennustusten mukainen. Aurinko oli kuitenkin jo hyvää vauhtia laskemassa josta syystä mummopyörä ja jouluruuat saikin kunnon kyydit kun lähdin polkemaan yliopistolta kuvauspaikalle. Olin valinnut tälle kertaa paikaksi Rovaniemen Ounasvaaran huipun. Vaikka se ei nyt mikään mahdottoman kokoinen ole ja pakkastakin oli sen -12°C niin mukava määrä hikikarpaloita kasteli selän ja otsan oikein mukavasti. Puhumattakaan jalkojen happopitoisuuksista.

Henkihieverissä selvisin juuri oikeaan aikaan huipulle talsittuani pyöräreissun jälkeen vielä pikkumatkan polveen asti ulottuvassa hangessa. Täytyy sanoa, että huomasin tuossa matkalla conversen tennareiden ja farkkujen osoittautuneen erittäin huonoksi asukokonaisuudeksi. Mut kukin tyylillään!

Huipulla oli sitten ihan rentoa napsia menemään kuvia, auringon viimeiset säteet paistoi mukavasti huipulle joku 10 min ja tuona aikana ehdin muutamat ruudut nappaista. Sikäli paras valo jäi kokematta ollessani hieman myöhässä, mutta ne jäi sitten seuraavaan kertaan :)

Lähtiessäni laskettelemaan alas Ounasvaaraa, käytännössä melkein törmäsin yhteen pieneen porolaumaan. Vaikka näpit olivat jo tunnottomat ja housutkin olivat jäätyneet polveen asti sementin jäykiksi putkiksi, en voinut olla ohittamatta niitä. Semisti aluksi jännitti miettiessäni, että koskas niillä olikaan se aggressiivinen kiimakausi, mutta niiden ollessa aika säikkyjä päätin lähteä varovaisesti ottamaan muutamat potretit. Tämä tarkoitti puolestaan jalkojen upottamista taas polviin asti yltävään umpihankeen. Nice. 

Mallikuvauksia

Nyt on joululomat lusittu ja paluu opiskelijan arkeen koittaa taas kohta. Kameraan en muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ehtinyt koskea melkein kuukauteen, jonka vuoksi tännekään ei mitään julkaisukelpoista materiaalia ole päässyt syntymään. Pahoittelen syvästi! Samoista ongelmista kärsi myös Ida oman bloginsa kanssa ja auttaaksemme toisiamme, päätimme tehdä pienet photoshootit. Eli toisinsanoen päivän projektina oli muotikuvaukset! :) Pakkasen vuoksi oli melko nopea setti tälläkin kertaa, koska mallin kylmän arka nenä alkoi helottamaan punaisena jo vartin ulkona hengailun jälkeen.

Canon 5D, Sigma 85mm f/1.4

Canon 5D, Canon EF 135mm f/2.0

Canon 5D, Canon EF 17-40 f/4.0 @ 38mm

Tuli tehtyä myös pientä kokeilua ja vertailua noiden nykyisten ns. potrettilinssien kanssa, sillä on hieman alkanut himottamaan tuo uusi Sigman 35mm f/1.4 linssi. On paljon tilanteita, kun haluaisin tuoda potretteihin enemmän miljöötä esiin, mutta laukusta ei löydy muita kuin pimeä laajislinssi ja taustan tehokkaasti pakkaavia teleputkia. Rahoittaakseni tämän hankinnan olen harkinnut joko 135mm f/2 tai 85mm f/1.4 myymistä. 35mm vs. 135mm vs. 85mm ovat kuitenkin melko erilaisia polttovälejä keskenään, josta syystä niitä ei voi niinkään laadullisesti vertailla vaan sen perusteella, että kuinka laajaa kuvakenttää haluaa tallentaa. 

135mm on paras linssi, jonka olen omistanut kuvanlaadullisesti, mutta sen pitkä polttoväli tekee siitä hieman hankalan käyttää. Ulkona sillä on suht helppo kuvata kun on tilaa käytettävissä, mutta mistään kovinkaan joustavasta linssistä ei voi silti omalla kohdalla puhua. 85mm taas on paljon helpompi polttoväli, sisälläkin se taipuu helposti moneen tilanteeseen. Että ehkä tästä syystä vaihdankin tuon 135mm:sen 35mm:seen. Ei kovinkaan loogista monen mielestä, mutta näin täällä :D

Kaamos väistyy

Vaikka olen nyt päälle vuoden asunut Rovaniemellä niin ei tähän kaamosaikaan hetkessä totu. Täällä se ei ole edes niin paha kuin mitä pohjoisempana lapissa! Perjantaina kuitenkin tähän tulee muutos, kun rupeaa tuo aurinko taas mollottaa taivaalla pitenevään tahtiin ja kaamos rupeaa hellittämään. Menee siinä aikaa hiukan kyllä yöttömiin öihin, mutta ajatus siitä jo teoriassa lämmittää :D 

Ei ole tuo arska paistanut muutenkaan viime aikoina paljoa kun on taas tuota pilveä lykänny taivaalle vähän liiaksikin. Pysyyhän pakkaset ainakin kurissa, mutta mieli ei ole kovinkaan virkeänä sitten taas.. Eilen kuitenkin auringonnousun aikaan pilviverho rakoili sen verran, että jotain valoilmiöitä pääsin todistamaan! Olin miettinyt alkuviikosta, että mitä ihmettä minä kuvaisin tälle viikolle tuonne Lapin yliopiston facebook -sivuille sillä pää oli aivan tyhjä ideoista. Ajattelin hätävaihtoehtona jotain "muka-hauska-kannanotto-maailmanlopun-tulemiseen" -kuvaa, mutta en viittinyt enempää ruokkia sen hypetystä. Tämä kaamosajan väistyminen ja auringonnousu kuitenkin inspiroivat sen verran hyvin, että päätin ottaa kuvan siitä :)

Kysäisin edellisenä iltana eräästä yliopistomme facebook -ryhmästä, että jos muutama tyyppi jaksaisi vääntäytyä Rovaniemen keskustaan malliksi tällaista kuvaa varten. Iloiseksi yllätykseksi ei menny kuin 10 s ja mulla oli kaksi vapaaehtoista! Sen kummempaa visiota tähän kuvaan ei ollu, halusin vain tuoda jonkinlaista hyväntuulisuutta auringon näkymisen ohella esiin siinä. Kuvan otto kesti n. 15 min eli melko nopea setti taas kerran. Ei ehkä paras rajaus tuon oikean puolen ahtauden takia, mutta kaipa tää nyt kelpaisi tällä kertaa :)

Sairasta kyllä tuo auringon näkymisen vähyys tottumattomalle, kun eilenkin se näkyi kuvauspaikalle käytännössä vain pari minuuttia! :D Olin ajoittanut paikalle tulemisen suurinpiirtein niille main, että se nousisi ja kun se sieltä alkoi pilkahtaa, aloitin kuvailut. Oletin, että tässä olisi ihan hyvin aikaa saada sitä pilkettä mukaan kuvaan sieltä, mutta kiusaamiseksihan tuo meni :D

Canon 5D  |  Canon EF 135mm f/2.0  |  1/800 s, f/2 , ISO: 160

"Testikuvissa ei saa koskaan olla vakavana"

Kuinka kuvata Bokeh -panoraamakuvia?

Tällä kertaa voisin hieman avata taustoja yhdelle tämän hetkisistä lempi kuvanottotyyleilleni, joka on Bokeh -panoraamakuva. Suuressa maailmassa tämä tekniikka tunnetaan myös Brenizer method -nimisenä panoraamakuvauksena. 

Johdantoa

Idea siis on sama kuin normaalissa panoraamakuvauksessa, jossa lopullinen kuva muodostuu monen monesta yksittäisestä kuvasta luoden laajemman näkymän edessä avartuvasta maisemasta. Eli ei eroa palapelistä juuri ollenkaan! Tämä on erittäin hyödyllinen ja käyttökelpoinen tekniikka esim. silloin kun halutaan saada jostain jäätävän kokoisesta sillasta kuva, mutta objektiivin laajinkaan polttoväli ei sitä saa mahdutettua samaan kuvaan. Uusimmissa kameroissa on jo tällainen ominaisuuskin missä voit luoda simmun ummistuksessa hienoja panoraamakuvia :)

No miten tämä Bokeh -panoraamakuvaus sitten eroaa "normaalista" panoraamakuvauksesta? Bokeh -sana ensinnäkin tarkoittaa lyhyen syväterävyyden luomaa nättiä taustan summennusta. Ns. efekti joita lukijani ovat varmasti tottuneet näkemään (esim. viime postaus). Bokeh -panoraamakuvauksessa yritetään täten luoda laajempi näkymä maisemasta luoden samalla illuusio, että se olisi otettu laajalla ja Erittäin valovoimaisella objektiivilla. 

Tämä efekti on mahdollista luoda objektiivilla, jonka polttoväli on suhteellisen pitkä ja jolla on valovoimaa runsaasti. Tällaisia optiikoita ovat esim. 85mm f/1.4, 100mm f/2.0, 135mm f/2.0 ja 200 f/2.8. Myös ns. pimeämmillä objektiiveilla tämä onnistuu vaikkakaan efekti ei olekkaan silloin niin ilmiselvä. Laajemmalla objektiivilla kuten 50mm f/1.4 kuvatessa efekti ei ole enää niin voimakas ja vääristymien syntyminen on todennäköisempää jos yrittää tehdä kovin laajaa näkymää.

Kuvaustilanteessa

Mitä kuvaustilanteessa sitten tulisi muistaa? Jotta jälkikäsittely olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta tulisi tähän vaiheeseen panostaa.

1. Kamera jalustalle, jotta saisit koottua kaikki palaset mahdollisimman samasta kohdasta. Käsivaraltakin voi kuvata, mutta jos kameran sijainti muuttuu liikaa esim. kuvaajan heilumisen takia, perspektiivien ja etäisyyksien kanssa voi tulla ongelmia yrittäessäsi luoda realistisen näköistä lopputulosta.

2. Laita kaikki mahdolliset asetukset manuaalitilaan! Tämä tarkoittaa kameran tarkennusta, väritasapainoa, suljinaikaa, aukkoa ja ISO -arvoa. Näin vältät valotusarvojen muuttumisen kesken kuvauksen, jolla taas vältät suuren hiustupon kertymisen lattialle yrittäessäsi saada kuvia jälkikäsittelyssä täsmäämään keskenään.

3. Käytä mahdollisimman pitkää ja valovoimaista objektiivia efektin maksimoimiseksi!

4. Suunnittele rajaus tekemällä ns. kuivaharjoittelua siirtämällä kameraa halutun alueen läpi niin, että jokainen alue tulisi katettua.

5. Anna raikua!

Jälkikäsittely

Tämä on se vaihe sitten missä lopullinen kuva luodaan ja (epä)onnistumisen tunteet koetaan! Itsellä on yleensä tapana ennen yhdistämistä peruskäsitellä yksi ns. pääkohdekuva ensimmäiseksi. Tämä kattaa terävöityksen, väritasapainon tviikkaukset ja muuta pientä säätöä. Ihan vain sen takia, että tämä on tilanne missä minulla on vielä RAW -tiedosto käytettävissä ja säätövaraa on paremmin kuin jpeg -tiedoston kanssa. Käsiteltyäni tuon yhden kuvan, yhdistän asetukset muihin panoraamakuviin jotta ne täsmäisivät keskenään. Mitään hirveitä säätöjä ei voi kuitenkaan tehdä sillä niiden kokonaisvaikutusta muihin kuviin on vaikea arvioida tässä vaiheessa vielä. Alla näyttökaappaus kuvista jotka otin esimerkkikuvaani varten. Lopulliseen kuvaan tulevat ovat harmaana. Kuten muuten huomaatte, kuvasin panoraamaa varten kuvat pystyasennossa. Tämä on taas oma fiksaatio aiheesta, mutta olen kokenut tämän vähentävän vääristymien syntymisen myös omalta osaltaan vs. vaakakuvat.

Klikkaa isommaksi!

Koska tietokoneeni suorituskyky on melko huono, joudun yhdistämään kuvat panoraamaksi jpeg -muodossa sekä suhteellisen pieniresoluutioisena. Mikäli potkua riittää niin yritä tehdä panoraamat aina parhaimmalla mahdollisella laadulla jossa muoto olisi TIFF ja resoluutio täysikokoinen :)

Yhdistän kuvani panoraamaksi Photoshopin CS3:sessa, mutta tämän mielestäni voi tehdä myös GIMP:ssä mikä on ilmainen kuvankäsittelyohjelma. Photoshopissa on alla olevan polun mukainen ohjelma, jonka avulla panoraamojen luonti on oikein helppoa.

Photomergissä sitten ei tarvitse tehdä muutakuin valita halutut tiedostot ja antaa koneen tehdä loput! Bokeh -panoraamoja tehdessä saattaa kohdata sellaisen ongelman, jossa Photoshop ei tunnista selviä rajoja tai muotoja kaiken sen epäterävän mössön seasta. Tällöin lopputuloksesta saattaa jäädä uupumaan ruutuja. Näihin tilanteisiin "Interactive Layout" on hyvä, jolloin käyttäjälle jää mahdollisuus itse lisätä helposti kuvat haluamilleen paikoille.

Kun kone on aikansa raksuttanut, läväyttää se lopputuloksen auki ruudulle. Jos ja kun haluat säilyttää mahdollisuuden muokata tiedostoa tässä muodossa missä kaikki tasot/layerit ovat olemassa, kannattaa se tallentaa PSD -tiedostona omaan kansioonsa.

Tämän jälkeen voit tehdä "Flatten Image" komennon jolloin kaikki layerit sulautuvat yhteen muodostaen yhden kokonaisen kuvan :) Sitten kuva ei vaadikkaan muuta kuin rajaamisen ja haluamasi säädöt jolloin pläjäys onkin valmis!

Puhuin alussa, kuinka tällä bokeh -panoraamakuvauksella yritetään luoda illuusio laajasta ja Erittäin valovoimaisesta objektiivista. No tämä kuva demonstroi millaista jälkeä voisi saada 60mm f/0,9 objektiivilla :) Kuva otettiin Canonin 135mm f/2.0 objektiivilla ja siinä oli 14 kuvaa yhdistettynä. Käytin myös uskollista sateenvarjo-softbox viritelmääni antaakseni mallille miellyttävämmän valon kasvoille. Kiitos Idalle jalustan painona olemisesta! ;)

Tuosta lopullisesta versiosta sen verran, että se on ns. viikon kuvani tuonne Lapin Yliopiston facebook -sivuille, jossa aiheena oli tällä kertaa joululomille kirmaavat opiskelijat :) 

Jotta tämä postaus olisi mahdollisimman pitkä, laitan alle vielä muutaman esimerkkikuvan mihin olen tähän asti käyttänyt tätä tekniikkaa hyväkseni!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4036254/?claim=5nhw84gqkp9">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Kalassa

Rovaniemen muikut on melkosia vonkaleita

Kuvailtiin Henryn kanssa eilen videota erästä projektia varten, jota varten jouduin ottamaan rakkaan virvelini mukaan. Tovi oli vierähtänyt viime kuvauksista joten ajattelin ottaa tilanteesta kaiken hyödyn ja kuvata jotain ihan muuta kuin normaalisti. Mitään järkevää visiota ongen lisäksi ei oikeastaan taaskaan ollut ennen kuvauksia, miljöökin löydettiin puoliksi sattumalta.

Miljöönä toimi Rovaniemen Pöykkölässä sijaitseva avantouintipaikka mistä löytyi juuri passeli laituri tunnelmaa luomaan. Ajattelin ensin kuvata jonkinlaista hassuttelukuvaa, mutta sitten sään seesteisyys ja harmaus puhuivat enemmän tällaisen simppelin ja eleettömän asennon ja tunnelman puolesta :)

Valaistukseksi laitoin Nissinin Di866:sen + Softbox-sateenvarjohässäkän pieneksi filliksi Henkan selän taakse sillä tumma metsä imi valoa melko tehokkaasti. Pehmeän luonnonvalon annoin tehdä tehtävänsä etupuolella sitten.

Kuvan formaatti on tällainen pitkulainen sen vuoksi, kun kuvasin sen panoraamana Canonin 135mm f/2.0 putkella. Kuvia taitaapi olla yhdistettynä n. 4-5 kpl. Halusin luoda tällaisen omintakeisen tunnelman lyhyen syväterävyyden avulla ja lievän 3D vaikutelman avulla. Kuten BTS -kuvasta huomaa, fisun kokokin kasvoi hieman jälkikäsittelyssä ;)

Selvennykseksi vielä kuva meikäläisestä demonstroimassa sitä alkuperäistä virvelin käyttötarkoitusta, makes sense yes?

(c) Henry Kestilä