Revontulia! vol.2

Melkoista herkkua oli taas eilen tarjolla, oli nimittäin melkoiset pyrskähdykset taivaalla! Kävihän siinä myös taas niin kuin kävi viime kerrallakin, että hieman puun takaa nuokin alkoi. Olin tullut yliopistolta kotiin vasta siinä kahdeksan maissa ja tuolloin jo huomasin, että taivas oli selkiytynyt. Tähtitaivaan näkeminen oli itsessään jo melko iso juttu sillä edellisestä kerrasta on varmaankin pari viikkoa :D Kotiin päästyäni tarkistin sitten ihan varmuuden vuoksi revontulitutkat ( www.spaceweather.com , aurora.fmi.fi/public_service/ ) ja huomasin, että jotain säpinää siellä tapahtuu. Vilkaisin vielä ikkunasta ulos pohjoiseen ja kyllä, siellähän ne reposet viuhuu. Samalla hetkellä muistin, että kaikki akut on melkein tyhjiä, jopa kamerassa oleva ja laitoinkin sitten heti yhden setin latautumaan siksi ajaksi, että saan kamat kasaan. Vähän hätä siinä meinasi tulla taas, mutta lähdin sitten melko nopeasti polkemaan kohti kuvauspaikkaa vajailla akun tyngillä.

Viime kerralla päätin mennä läheiseen venerantaan kuvaamaan koska tuolloin olin auttamattomasti myöhässä enkä halunnut menettää jäljellä olevia hetkiä. Nyt kuitenkin tilanne oli vähän parempi sillä revontulet olivat sen verran ujoja, että minulla oli vähän enemmän aikaa matkustamiselle. Poljin Arktikumin rantaan, mikä avautuu juuri sopivasti suoraan pohjoiseen ja valosaastettakin on hieman vähemmän. Päästyäni paikalle nämä ujot reposet villiintyikin sitten ihan täysin.

Tässä oli illan maksimiaktiivisuus, meinasi palaa jopa puhki kun oli sen verran kirkasta!

Yritin melko epätoivoisesti etsiä jotain mielenkiintoista kohdetta etualalle tuodakseni hieman enemmän sisältöä kuviin, köyhää oli kuitenkin tarjonta siellä. Muistin hyvänä Plan B:nä vähän matkan päässä olevan venerannan jonne suuntasinkin heti kun ensimmäinen pyrskähdysaalto osoitti pientä rauhoittumista. Sieltä löytyi sitten muutamat spotit vaikka niitä kuvatessa hiukan pisti vastaan se fakta, että tämänkin idean etualan valinnasta olen jo monesti käyttänyt. Jotain uutta pitäisi kait keksiä :D Mutta niillä mentiin eilen illalla ja ihan tyytyväinen olen tähän settiin vaikka hurjasti on aina parannettavaa. Siinä kai se valokuvauksen lumo onkin kun koittaa metsästää sitä täydellistä valokuvaa vaikka tietää sen olevan ihan mahdoton tehtävä :)

Pitäisi varmaan muuten ostaa uusi kaukolaukaisin vanhan mentyä rikki, 10s aikaviiveellä toimiva itselaukaisin ei ole kovinkaan hauska tapa kuvata :D

Nyrkkeilyä

Kävinpä taas tässä illalla hieman kuvailemassa matskua tuonne Lapin yliopiston facebook -sivuille. Olen kehittänyt yhden projektin, jossa yritän kerätä mahdollisimman paljon tietoa Rovaniemen eri harrastusmahdollisuuksista ja tänään vuorossa oli kaverini Emma Seppäsen vetämä kuntonyrkkeilykerho. Kehässä oli kavereilla hyvä syke päällä, tuli itellekin ihan hiki sitä menoa seuratessa! 

Vedin valtaosan kuvauksista 5D+ Sigma 85mm f/1.4 setillä, sillä halusin hieman taustahäivennystä ja myös ulottuvuutta koska en nyt aivan keskelle actionia päässyt. Täytyy kyllä sanoa, että harvoin olen ollut pettynyt vanhaan kunnon antiikkivitoseeni (valm.vuosi 2007), mutta tänään huomasin sen rajojen tulleen vastaan. Nopeasti liikkuvat hemmot ja lyhyt syväterävyys vinguttivat tarkennusjärjestelmää siihen malliin, että hyvä kun yhteenkään kuvaan osui tarkennus. Onneksi kuitenkin kuvaan sen verran harvoin urheilua, että rungon päivitystä ei ainakaan tämän takia tarvitse vielä miettiä :)

 Treenien jälkeen halusin ottaa yhden hieman hallitumman kuvan nyrkkeilijöistä ja pyysinkin sitten muutaman jampan sivuun malleiksi tätä varten. Korostaakseni tämän kerhon sekapeliominaisuutta, olisin halunnut molempien sukupuolien edustajat kuvaan. Naiset eivät kuitenkaan kokeneet oloaan hikisinä ja meikkaamattomina kovinkaan edustuskelpoisiksi jonka vuoksi kuvat ovat nyt näin miesvoittoisia. Valaistus on aika simppeli taas kerran, täytyisi varmaan ruveta vähän revittelemään sen kanssa seuraavalla kerralla. Tuntuu vähän, että menen turhan usein samalla setupilla jolloin se kuvan autenttinen fiilis häviää ja kaikista näistä tulee vain sellaista samanlaista massaa. Joku voisi sanoa sitä jonkinasteiseksi tyyliksi, mutta en kyllä ihan lähtisi sille tielle vielä :P "ReeniäReeniä!"

Kuvankäsittelyssä tein pieniä kokeiluja sillä en ole pahemmin mustavalkokuvia ennen tehnyt. Näissä se jotenkin tuntui passaavan, joten antaa olla nyt näin sitten! :D Tuo posekuva on tehty taas panoraamatekniikalla syväterävyyden minimoimiseksi. Tosin alkuperäinen visio kuvatessa oli tehdä paljon löysempi rajaus, mutta tiukempi tuntui toimivan sitten kuitenkin paremmin hakiessani hieman intensiivisempää tunnelmaa.

Kalassa

Rovaniemen muikut on melkosia vonkaleita

Kuvailtiin Henryn kanssa eilen videota erästä projektia varten, jota varten jouduin ottamaan rakkaan virvelini mukaan. Tovi oli vierähtänyt viime kuvauksista joten ajattelin ottaa tilanteesta kaiken hyödyn ja kuvata jotain ihan muuta kuin normaalisti. Mitään järkevää visiota ongen lisäksi ei oikeastaan taaskaan ollut ennen kuvauksia, miljöökin löydettiin puoliksi sattumalta.

Miljöönä toimi Rovaniemen Pöykkölässä sijaitseva avantouintipaikka mistä löytyi juuri passeli laituri tunnelmaa luomaan. Ajattelin ensin kuvata jonkinlaista hassuttelukuvaa, mutta sitten sään seesteisyys ja harmaus puhuivat enemmän tällaisen simppelin ja eleettömän asennon ja tunnelman puolesta :)

Valaistukseksi laitoin Nissinin Di866:sen + Softbox-sateenvarjohässäkän pieneksi filliksi Henkan selän taakse sillä tumma metsä imi valoa melko tehokkaasti. Pehmeän luonnonvalon annoin tehdä tehtävänsä etupuolella sitten.

Kuvan formaatti on tällainen pitkulainen sen vuoksi, kun kuvasin sen panoraamana Canonin 135mm f/2.0 putkella. Kuvia taitaapi olla yhdistettynä n. 4-5 kpl. Halusin luoda tällaisen omintakeisen tunnelman lyhyen syväterävyyden avulla ja lievän 3D vaikutelman avulla. Kuten BTS -kuvasta huomaa, fisun kokokin kasvoi hieman jälkikäsittelyssä ;)

Selvennykseksi vielä kuva meikäläisestä demonstroimassa sitä alkuperäistä virvelin käyttötarkoitusta, makes sense yes?

(c) Henry Kestilä

Voitto valokuvakilpailussa!

Mitä täällä tapahtuu?! Satuin tuossa selailemaan Kamera -lehden nettisivuja ja muistin samalla osallistuneeni ties koska Nuori Kamera 2012 -valokuvakisaan. Ilman sen kummempia odotuksia klikkasin kyseisen kilpailun tuloslinkkiä ja melkoinen oli yllätys, kun meikäläisen foto oli siinä ekana vastassa :D 

Tässä tuli nyt ensimmäinen tämänkaltainen meriitti valokuvauksen saralla, melkoisen mukava fiilis etten sanoisi :) Ja pääpalkintona ollut rahapalkinto tulee todennäköisesti löytämään sijoituskohteen hyvinkin helposti ;)

Revontulia!

Vihdoin! Vähintään kuukauden kestänyt pilvivaippakeli rakoili viime yönä ja juuri sopivasti aurinko oli päättänyt pyrskäyttää pienet reposet meitin iloksi :) Olin jo niin masentunut pilvisiin keleihin, että usko paremmasta oli jo aika päiviä sitten kadonnut.. Tämän vuoksi eilinen show tulikin hieman yllättäen. Olin istunut väsyneenä koneella illan ja ajattelin mennä nukkumaan kerrankin vähän aikaisemmin, univelkaa oli nimittäin päässyt hieman syntymään.. Ollessani petivalmis, sammutin valot ja vilkaisin pihalle huvin vuoksi. No siellähän sitä vihreän valon välkettä ja muotoa sitten oli! Jostakin käsittämättömästä syystä ajattelin tuolloin, että kivan näköistä, vois mennä nykkymää.. Seuraavalla hetkellä olinkin jo vaihtanut ulkovaatteet päälle, ladannut kameralaukun tarvittavilla hilppeillä ja ehtinyt luoda suunnitelman kuvauspaikoista jonne menisin :D

Aloittaessani työt tuolla yliopiston sisällöntuottajana, minulle syntyi oitis visio oikein kornista lappilaishenkisestä kuvasta, jossa reposet viuhuu yliopistorakennuksen yllä. Tämä kuva mielessä poljin ensimmäisenä yliopistolle toivoen, että revontulet olisivat asettuneet taivaalle edes jotenkin järkevästi, jotta saisin visioni kaltaisen kuvan aikaan. Olihan ne. Yliopistorakennuksen ylle levittäytyi oikein nätti vihreä liina, joka myös säilytti muhkean muotonsa yllättävän kauan. Otin nopeasti mahdollisimman paljon kuvia eri rajauksilla, jotta variaatiota löytyisi. Ollessani tyytyväinen kuvasaldoon, lähdin muille apajille nopeasti sillä aikaa ei näiden luonnonilmiöiden kanssa ole tuhlattavaksi asti.

Koska aikataulu oli melkoisen tiukka kuvaamisen suhteen, en lähtenyt polkemaan hirveän kauas sillä todennäköisesti missaisin parhaimmat reposet matkalla. Tämän vuoksi päädyin menemään edellisestä postauksesta tuttuun paikkaan, josta näkyy yöaikaan nätisti kaupungin valot, mutta valosaaste ei kuitenkaan ole mitään aivan mahdotonta. Veneet myös tarjosivat mukavaa kohdetta etualalle. Tässä paikassa oli vain ainoa huoli puoli tuona iltana, että reposet mellastivat aivan väärässä suunnassa, ekan kuvan mukaiseen suuntaan löysi tiensä vain satunnaiset rippeet komeammista leiskauksista taka-alalla. Toinen kuva tarjoaakin näkymän selän taakse.
 Vietin tällä paikalla ruhtinaalliset 1,5 tuntia kunnes pilvet taas tuppasivat tarjoamaan tuttua harmaan kylmää olomuotoaan taivaalle. 

Yllätti muuten tuon facebook - sivuille lataamani kuvan saama suosio; päivän aikana se sai 720 tykkäystä, 460 jakoa ja 36 kommenttia! Linkki Lisäksi MTV3 otti yhteyttä ja kysyi näitä kuvia nettisivuillensa julkaistavaksi :) Eli ei huonompi reissu vaikka en 100% tyytyväinen näihinkään kuviin ole.. :D Saa vaan nähdä, että koska seuraavan kerran saa tätä herkkua osakseen sillä lähiviikon ennusteet ovat todella masentavaa luettavaa. Auringon aktiivisuus on taasen kiitettävällä tasolla, täksikin yöksi saattaisi olla luvassa jos jonkinmoista tulitusta, mutta harmaa esirippu peittää senkin oikein mukavasti. Ei makiaa mahan täydeltä!

Venheet rannalla

0,5 s. f/16, ISO:100

Hoya NDX400, 58s. f/16, ISO:100

Yleiskuva paikasta

Liian pitkään on mennyt siitä, kun viimeksi kävin ihan konkreettisesti ulkoiluttamassa kameraa. Olen katsellut tätä venepaikkaa jo tovin mennessäni kouluun ja eilen päätin käydä katsastamassa miltä se näyttää. Aika paljon sellaisia tylsiä muovisia kippoja tuolta löytyy, mutta onneksi siellä oli vielä muutama rouheisempi vene vielä tallessa.

Rovaniemen viimeaikaiset trooppisen helteiset kelit ovat masentaneet niin paljon, että tällainen pilvinen päivä piristi kummasti, tästä syystä ajattelin ottaa kaikessa loogisuudessaan fiilikseltään hieman synkempiä kuvia. Mikäli pilvikeleissä on jotain positiivista niin se on se, että valo on melkoisen miellyttävää ja tasaista. Eilen ne eivät myöskään olleet sellaista tasaisa harmaata massaa vaan mukavia muotoja löytyi sieltä sun täältä. Nämä muodot antoivat minulle mahdollisuuden testata liian vähälle käytölle jäänyttä Hoyan NDX400 -harmaasuodinta, jolla käytännössä päivän saa käännettyä yöksi ja tässä tapauksessa pilvetkin erittäin dynaamisen näköisiksi. 

Valotusaika tuossa toisessa kuvassa oli n. 1 minuutti ja olisi pidemmältikin saanut, mutta pian pilvet alkoivat menettää muotoaan liikaa. Ekassa kuvassa yritin löytää hieman uutta kuvakulmaa, tuossa jalusta oli ääriään myöden maksimimitoissaan jolloin kamera keikkui n.2 metrin korkeudessa. Oikean rajauksen löytäminen olikin hieman vaikeaa vaikka en minäkään mikään tappi ole, kokeilun ja erheiden kautta sekin tuli jotenkin sitten muodostettua.

Näin levitoit

Ruotsin opiskelu ei ole koskaan ollut näin hauskaa!

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, aloitin työt Lapin yliopiston facebookin sisällöntuottajana hiljattain. Kuvamateriaalia on syntynyt ihan mukavasti, mutta jossain vaiheessa tulee se tilanne, kun mikään tavallinen ei riitä. Miettiessäni ajankohtaisia tapahtumia yliopistolla ja Rovaniemellä, mieleeni tuli muutamien kavereitten valitusvirret kandien tai gradujen väsäämisen tuskasta. Tästä se kuuluisa ajatus sitten lähti. Jollain lailla halusin kuvastaa sitä luku urakan tilannetta, jossa keskittyminen lukemiseen olisi niin voimakasta, että muu maailma unohtuu täysin. Kirjat ja vihkot vain lentelee mielessä opiskelijan yrittäessä paneutua asiatekstin kuivaan ilosanomaan.

Tällaisen kuvan ottaminenhan on yllättävän simppeliä, haasteena oikeastaan tämän tyyppisessä kuvailussa tulee siinä luovuuden ja konkreettisten rakennuselementtien haalimisessa. Tämä kuva koostuu useasta eri kuvasta, jossa pohjana on käytetty pelkkää sohvakuvaa Henryllä maustettuna. Alla olevasta kuvasta myös tarkkasilmäisimmät huomaavat, että mistä levitoinnissa onkin oikeastaan kyse. Eli yksinkertaisella sienitempulla reipas opiskelija saadaan aivan toisiin sfääreihin! Photoshopissa sitten ei tarvitse muutakuin maskata sieni pois ja kappas. Nysse lentää. 

Jotta kuva saisi hieman elävöitystä, vaatii se myös jotain muita lentäviä artikkeleita. Kirjat sopii teemaan melko hyvin, joten laitetaanpa muutama sellainenkin sinne liitelemään. Kuvan mukaista toimintaa sitten toistellaan maun mukaan niin monta kertaa kuin on tarvis. Lopuksi kaikki kirjapitoiset kuvat liitetään loppukuvaan, jolloin saadaan koko kirjaparvi mukavasti yhteen.

Tässä vielä valaisukaavio kuvaustilanteesta, tehoja en muista sitten millään, sorry!

Eli kyseessä on tosiaan toteutukseltaan melkoisen simppeli toimenpide, raja tulee vain siinä vastaan jos joko luovuus tai nämä levitaation mahdollistavat välineet ei vastaa tarpeita. Eli esim. jos olisin halunnut Henryn vaikkapa katonrajaan hengailemaan like a boss, olisin tarvinnut melko korkeat A-tikkaat mahdollistaakseni oikeanlaisen illuusion. Perspektiivi on nimittäin tässä hommassa se kaikkein oleellisin asia johon tulee kiinnittää huomiota. Kuva ei näytä uskottavalta jos se ei täsmää. 

Tässä on vielä muutama kuva, jotka olen ottanut itsestäni samalla periaatteella aikaisemmin. Lisää on myöskin luvassa, on näitä sen verran hauska kuitenkin kuvata!