Emma & Lasse

Emman ja Lassen kovinkin tunnelmallisia, lämpimiä, kotoisia, iloisia sekä talvisia häitä vietettiin eräänä hyvinkin nättinä päivänä. Vilpittömästi tuntui siltä kuin olisin ollut yksi heidän vieraista juhlassa, 15,5 h kuvauspäivä hurahti ohi ihan huomaamatta! Tässäpi olisi otoksia juhlasta, sit back and enjoy! Eikä huolta, slideshow ei kestä liian kauaa :D Mikäli se ei jostakin syystä näy, klikkaa tästä!

Olen saanut jonkinverran kyselyjä tämän kuvan toteutuksesta, joten avataampa sitä myös tässä samalla :) Kuvassahan on kyse siitä, että se on otettu pitkällä suljinajalla, jonka aikana olen räpsytellyt salamalla yksittäisiä välähdyksiä josta sitten lopulliseen valotukseen muodostuu tuommoinen kiva pikku tähtikehä. Teknisesti taas kuvan toteutukseen tarvitsee salaman jolla pystyy kuvaamaan strobo -modessa joka mahdollistaa sen, että pystyt säätämään kuinka monta kertaa ja kuinka tiheään salama välkyttelee valoa. Tämän kuvan suljinaika oli 20s ja aukko f/14. Pienen aukon valitsin siitä syystä, että halusin noista välähdyksistä enemmän tähden muotoisia ja aukkoa himmentämällä tuo onnistuu melkoisen mainiosti! Salaman säädöt taasen asetin 20 välähdystä 1hz nopeudella, joka siis tarkoittaa 1 välähdys/1 sekunti. 2hz olisi 2 välähdystä/ 1 sekunti. Näin siis pysyin kärryillä, että kauanko valotukseni kestää samalla kun välkyttelen valoja ja sitä kautta pystyin tekemään ympyrästä about tasaisen! :) Kuten tarkkaavaisimmat huomaavat, on kehässä kuitenkin vain 15 välähdystä, loput "piilotin" sitten hääparin taakse :D tuota strobo modea ei välttämättä edes tarvitse, riittää vain kun painaa salaman testinappia valotuksen aikana. Tuo vain helpottaa tasaisemman juovan aikaansaamisessa!

Pop Up -valokuvausstudio

Kuvittele viettäväsi rauhallisen lämmintä kesäpäivää kaupungin keskustassa (Rovaniemellä tuon rauhallisuuden korostuessa x10) ja yhtäkkiä jostain tulee random karvainen tyyppi kameran kanssa kysymään, että josko hän voisi ottaa kuvan sinusta. Epäröit että millä asialla tuollainen kaveri voi olla, mutta annat luvan tälle koska se hymyilee niin kovin nätisti. Sitten se tyyppi vislaakin jonnekin selkänsä taakse ja nurkan takaa aivan puskista ilmestyy iso kuvausryhmä massiivisine taustakankaineen, rekvisiittoineen ja studiosalamineen. Voihan tuo olla joillekin vähän hämmentävä tilanne. Me päätettiin kokeilla kavereiden kanssa, että kuinka Rovaniemeläiset suhtautuisi tähän ja suunnattiin kamoinemme kadulle säikyttelemään paikallisia jätskin syöjiä! Alla muutama esimerkkikuva, loput siistillä behind the scenes -videolla!!

Video:Henry Kestilä
Assistentit: Ida Uotila, Ella Karttunen, Panu Akrenius, Emmi Karjalainen

Pikku pyry

Tässäpi jakoon nopia otos edellisillalta, kun sain vihdoinkin kammettua itseni ylös penkistä ja mentyä hieman ulkoilemaan säänkin ollessa niin mukavan sateinen. Halusin päästä testaamaan enemmän tuota salaman käyttöä sadekeleillä ja tuolloin siihen tarjoituikin sitten oiva tilaisuus; tuulta 5m/s ja räntälumicocktail.

Kuva on neljän eri valotuksen sekoitus, jossa olen ottanut kuvat erikseen niin, että valotin erikseen puun takaa, sama puu sivusta ja etualan puut. Näin halusin tuoda hieman syvyyttä kuvaan ja muotoja puille. Täytyy sanoa että olen yllättynyt Nissin Di866 II:sen kosteuden kestävyydestä sillä se oli aivan litimärkä ja lumen peitossa kun kuva oli valmis, muutenkin se on kärsinyt vähän kovia tiputtuaan maahan "muutamia" kertoja. Tuloksena se, että salamakenkä pysyy kasassa enää teipin avulla :D Mutta hyvin toimii!

Canon 6D, Sigma 35mm f/1.4
1/4s, F/4,0, ISO:1600

Multi-exposure kuvaus

Törmäsin tuossa viime syksynä Strobist -blogissa suomalaisen Julius Koivistoisen Terrarium -projektin esittelyyn. Siinä hän kertoo projektinsa konseptista ja ideasta, jonka tekniikka pohjautuu Multi-exposure kuvaukseen jossa yhteen kuvaan otetaan useita kuvia jotka kaikki valotetaan erikseen yhdellä tai kahdella salamalla. Näin lopputulokseksi saadaan elokuvamainen kuva jonka toteuttamiseen ilman photoshoppia vaadittaisiin kymmeniä valaisimia. Artikkeliin voi tutustua tästä, Juliuksen nettisivuihin ja Terrarium -projektiin tästä ja eräänkaltaiseen tutoriaaliin tästä. Näistä insipiroituneena ajattelin itsekkin kokeilla hieman tätä tekniikkaa.

Koska tutoriaali kuvan tekemiseen löytyy jo yllä, ajattelin hieman esitellä itse kuvaustilannetta.

Canon 6D, Sigma 35mm f/1.4, 1/8s, f/8,0, ISO: 400

Kamerana käytin Canon 6D:tä ja linssinä oli Sigman 35mm f/1.4. Salamana Nissin Di866 II ja lähetin-vastaanotinsettinä Yongnuo RF-602:set. Lopulliseen kuvaan tuli kuvia n. 17 kappaletta. Koska en viittinyt ruveta kinuamaan kavereita malliksi ajattelin itse sitten hoitaa homman. Tietääpä ketä sitten syyttää jos ja kun kuvaus venyy ja se tuttu pistävä tunne valtaa taas jalat. Joululahjaksi sainkin jostakin syystä paljon lämpimiä sukkia ja kädenlämmittimet.

Kuten kuvasta huomaa niin olin melkoisen kaukana kamerasta. Koska ruutuja tuli napsittua niin paljon, olisi edestakainen juoksu kameran ja kuvauspaikan välillä saattanut koitua kohtalokkaaksi rakkaudella vaalimalleni huonolle kunnolle. Tämän vuoksi piti sitten kehittää tälle jokin mukava vaihtoehtoinen tapa. 

6D:ssä on mukavana lisäominaisuutena Wi-fi toiminto, joka osoittautui varsin käteväksi tuona hetkenä. Sen kun yhdistin iPhoneen lataamaani Eos Remote -appiin oli ensinnäkin oman paikan etsintä ja toiseksi kuvien otto niin kovin mukavaa! Vaikka etäisyyttä kameran ja minun välillä oli joku about 20 metriä, toimi yhteydet oikein hyvin. Välillä yhteys katkesi jos piilottelin kännyä selkäni takana tai hosuin muuten signaalin tiellä, mutta pääsääntöisesti oikein positiivinen kokemus tuon osalta. Luonnollisesti myös kaikki kameran säädöt ja jopa tarkennuksen hienosäätö onnistui tuon kautta. Näpit meinasi vain jäätyä kun hanskat ovat taas kadonneet jonnekin, -10°C lämpötila ja käsissä ei muut kuin tennissukat lapasia korvaamassa. Jos katsot tarkkaan tuota ylläolevaa kuvaa niin voit spotata minun vasemmassa kädessä roikkuvan sukan varren. Heha.

Mikäli ei tällaisiin juttuihin ole mahdollisuutta, onnistuisi sama ohjelmoitavan kaukolaukaisimen avulla. Niitä saa 20-30€ hintaan ebaysta, ei kovin paha sijoitus. Silloin ei tarvitsisi muuta kuin asettaa intervalliaika sekä otettavien kuvien määrä kapulaan ja mennä sohimaan kohdetta noiden aikojen puitteissa. Hieman mekaanisempi mutta ihan yhtä toimiva tapa sekin.

Photoshopissa sitten ei tarvinnut kuin rajaustyökalulla poimia nuo valaistut kohteet ja yhdistää ne sitten alkuperäiseen pohjakuvaan. Maskaamisen avulla ylimääräiset alueet poistetaan ja hiotaan luonnollisen näköiseksi ja se ois sitten siinä! :) Tämä oli tällainen kokeilu tässä vaiheessa, voipi olla että tämän tekniikan hyödyntämiseen paremmin tulen vielä palaamaan erinäisten kuvausten yhteydessä. 

Toivottavasti oli jollakin tasolla insipiroiva tekstin tynkä, saa ehdottaa mikäli toivotte jostain aiheesta jonkintasoista tutoriaalia tulevaisuudessa! :)

Emilian YO -kuvat

Ennen junalle lähtöä käväisin kuvaamassa Emilian kanssa muutamat YO -kuvat. Koska häntä ei pölyiset studiot kiinnostanut, eikä minunkaan aikomukseni sellaisissa toistaiseksi ole kuvata, otimme suunnaksi Rovaniemen kirkkolammen ympäristön. Aurinko porotti perus lappilaiseen tyyliinsä kirkkaalta taivaalta, joten etsimme hieman varjoisampia paikkoja sieltä. Tällainen mukavan idyllinen koivukuja osoittautui parhaimmaksi paikaksi sitten. Todella hauskat kuvaukset saatiin tunnissa purkkiin ja Emiliakin oli enemmän kuin tyytyväinen kuviinsa :) Itselle sattui pieni työtapaturma kuvauksissa tosin kun tuuli kaatoi muutaman kerran tuon minun softbox viritelmän maahan, onneksi vääntyi vain vähän kasaan kuitenkin. Helppokäyttöisiä jalustanpaino DIY viritelmä ehdotuksia otetaan vastaan! :D

Nyrkkeilyä

Kävinpä taas tässä illalla hieman kuvailemassa matskua tuonne Lapin yliopiston facebook -sivuille. Olen kehittänyt yhden projektin, jossa yritän kerätä mahdollisimman paljon tietoa Rovaniemen eri harrastusmahdollisuuksista ja tänään vuorossa oli kaverini Emma Seppäsen vetämä kuntonyrkkeilykerho. Kehässä oli kavereilla hyvä syke päällä, tuli itellekin ihan hiki sitä menoa seuratessa! 

Vedin valtaosan kuvauksista 5D+ Sigma 85mm f/1.4 setillä, sillä halusin hieman taustahäivennystä ja myös ulottuvuutta koska en nyt aivan keskelle actionia päässyt. Täytyy kyllä sanoa, että harvoin olen ollut pettynyt vanhaan kunnon antiikkivitoseeni (valm.vuosi 2007), mutta tänään huomasin sen rajojen tulleen vastaan. Nopeasti liikkuvat hemmot ja lyhyt syväterävyys vinguttivat tarkennusjärjestelmää siihen malliin, että hyvä kun yhteenkään kuvaan osui tarkennus. Onneksi kuitenkin kuvaan sen verran harvoin urheilua, että rungon päivitystä ei ainakaan tämän takia tarvitse vielä miettiä :)

 Treenien jälkeen halusin ottaa yhden hieman hallitumman kuvan nyrkkeilijöistä ja pyysinkin sitten muutaman jampan sivuun malleiksi tätä varten. Korostaakseni tämän kerhon sekapeliominaisuutta, olisin halunnut molempien sukupuolien edustajat kuvaan. Naiset eivät kuitenkaan kokeneet oloaan hikisinä ja meikkaamattomina kovinkaan edustuskelpoisiksi jonka vuoksi kuvat ovat nyt näin miesvoittoisia. Valaistus on aika simppeli taas kerran, täytyisi varmaan ruveta vähän revittelemään sen kanssa seuraavalla kerralla. Tuntuu vähän, että menen turhan usein samalla setupilla jolloin se kuvan autenttinen fiilis häviää ja kaikista näistä tulee vain sellaista samanlaista massaa. Joku voisi sanoa sitä jonkinasteiseksi tyyliksi, mutta en kyllä ihan lähtisi sille tielle vielä :P "ReeniäReeniä!"

Kuvankäsittelyssä tein pieniä kokeiluja sillä en ole pahemmin mustavalkokuvia ennen tehnyt. Näissä se jotenkin tuntui passaavan, joten antaa olla nyt näin sitten! :D Tuo posekuva on tehty taas panoraamatekniikalla syväterävyyden minimoimiseksi. Tosin alkuperäinen visio kuvatessa oli tehdä paljon löysempi rajaus, mutta tiukempi tuntui toimivan sitten kuitenkin paremmin hakiessani hieman intensiivisempää tunnelmaa.