Voitto valokuvakilpailussa!

Mitä täällä tapahtuu?! Satuin tuossa selailemaan Kamera -lehden nettisivuja ja muistin samalla osallistuneeni ties koska Nuori Kamera 2012 -valokuvakisaan. Ilman sen kummempia odotuksia klikkasin kyseisen kilpailun tuloslinkkiä ja melkoinen oli yllätys, kun meikäläisen foto oli siinä ekana vastassa :D 

Tässä tuli nyt ensimmäinen tämänkaltainen meriitti valokuvauksen saralla, melkoisen mukava fiilis etten sanoisi :) Ja pääpalkintona ollut rahapalkinto tulee todennäköisesti löytämään sijoituskohteen hyvinkin helposti ;)

Revontulia!

Vihdoin! Vähintään kuukauden kestänyt pilvivaippakeli rakoili viime yönä ja juuri sopivasti aurinko oli päättänyt pyrskäyttää pienet reposet meitin iloksi :) Olin jo niin masentunut pilvisiin keleihin, että usko paremmasta oli jo aika päiviä sitten kadonnut.. Tämän vuoksi eilinen show tulikin hieman yllättäen. Olin istunut väsyneenä koneella illan ja ajattelin mennä nukkumaan kerrankin vähän aikaisemmin, univelkaa oli nimittäin päässyt hieman syntymään.. Ollessani petivalmis, sammutin valot ja vilkaisin pihalle huvin vuoksi. No siellähän sitä vihreän valon välkettä ja muotoa sitten oli! Jostakin käsittämättömästä syystä ajattelin tuolloin, että kivan näköistä, vois mennä nykkymää.. Seuraavalla hetkellä olinkin jo vaihtanut ulkovaatteet päälle, ladannut kameralaukun tarvittavilla hilppeillä ja ehtinyt luoda suunnitelman kuvauspaikoista jonne menisin :D

Aloittaessani työt tuolla yliopiston sisällöntuottajana, minulle syntyi oitis visio oikein kornista lappilaishenkisestä kuvasta, jossa reposet viuhuu yliopistorakennuksen yllä. Tämä kuva mielessä poljin ensimmäisenä yliopistolle toivoen, että revontulet olisivat asettuneet taivaalle edes jotenkin järkevästi, jotta saisin visioni kaltaisen kuvan aikaan. Olihan ne. Yliopistorakennuksen ylle levittäytyi oikein nätti vihreä liina, joka myös säilytti muhkean muotonsa yllättävän kauan. Otin nopeasti mahdollisimman paljon kuvia eri rajauksilla, jotta variaatiota löytyisi. Ollessani tyytyväinen kuvasaldoon, lähdin muille apajille nopeasti sillä aikaa ei näiden luonnonilmiöiden kanssa ole tuhlattavaksi asti.

Koska aikataulu oli melkoisen tiukka kuvaamisen suhteen, en lähtenyt polkemaan hirveän kauas sillä todennäköisesti missaisin parhaimmat reposet matkalla. Tämän vuoksi päädyin menemään edellisestä postauksesta tuttuun paikkaan, josta näkyy yöaikaan nätisti kaupungin valot, mutta valosaaste ei kuitenkaan ole mitään aivan mahdotonta. Veneet myös tarjosivat mukavaa kohdetta etualalle. Tässä paikassa oli vain ainoa huoli puoli tuona iltana, että reposet mellastivat aivan väärässä suunnassa, ekan kuvan mukaiseen suuntaan löysi tiensä vain satunnaiset rippeet komeammista leiskauksista taka-alalla. Toinen kuva tarjoaakin näkymän selän taakse.
 Vietin tällä paikalla ruhtinaalliset 1,5 tuntia kunnes pilvet taas tuppasivat tarjoamaan tuttua harmaan kylmää olomuotoaan taivaalle. 

Yllätti muuten tuon facebook - sivuille lataamani kuvan saama suosio; päivän aikana se sai 720 tykkäystä, 460 jakoa ja 36 kommenttia! Linkki Lisäksi MTV3 otti yhteyttä ja kysyi näitä kuvia nettisivuillensa julkaistavaksi :) Eli ei huonompi reissu vaikka en 100% tyytyväinen näihinkään kuviin ole.. :D Saa vaan nähdä, että koska seuraavan kerran saa tätä herkkua osakseen sillä lähiviikon ennusteet ovat todella masentavaa luettavaa. Auringon aktiivisuus on taasen kiitettävällä tasolla, täksikin yöksi saattaisi olla luvassa jos jonkinmoista tulitusta, mutta harmaa esirippu peittää senkin oikein mukavasti. Ei makiaa mahan täydeltä!

Venheet rannalla

0,5 s. f/16, ISO:100

Hoya NDX400, 58s. f/16, ISO:100

Yleiskuva paikasta

Liian pitkään on mennyt siitä, kun viimeksi kävin ihan konkreettisesti ulkoiluttamassa kameraa. Olen katsellut tätä venepaikkaa jo tovin mennessäni kouluun ja eilen päätin käydä katsastamassa miltä se näyttää. Aika paljon sellaisia tylsiä muovisia kippoja tuolta löytyy, mutta onneksi siellä oli vielä muutama rouheisempi vene vielä tallessa.

Rovaniemen viimeaikaiset trooppisen helteiset kelit ovat masentaneet niin paljon, että tällainen pilvinen päivä piristi kummasti, tästä syystä ajattelin ottaa kaikessa loogisuudessaan fiilikseltään hieman synkempiä kuvia. Mikäli pilvikeleissä on jotain positiivista niin se on se, että valo on melkoisen miellyttävää ja tasaista. Eilen ne eivät myöskään olleet sellaista tasaisa harmaata massaa vaan mukavia muotoja löytyi sieltä sun täältä. Nämä muodot antoivat minulle mahdollisuuden testata liian vähälle käytölle jäänyttä Hoyan NDX400 -harmaasuodinta, jolla käytännössä päivän saa käännettyä yöksi ja tässä tapauksessa pilvetkin erittäin dynaamisen näköisiksi. 

Valotusaika tuossa toisessa kuvassa oli n. 1 minuutti ja olisi pidemmältikin saanut, mutta pian pilvet alkoivat menettää muotoaan liikaa. Ekassa kuvassa yritin löytää hieman uutta kuvakulmaa, tuossa jalusta oli ääriään myöden maksimimitoissaan jolloin kamera keikkui n.2 metrin korkeudessa. Oikean rajauksen löytäminen olikin hieman vaikeaa vaikka en minäkään mikään tappi ole, kokeilun ja erheiden kautta sekin tuli jotenkin sitten muodostettua.

Näin levitoit

Ruotsin opiskelu ei ole koskaan ollut näin hauskaa!

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, aloitin työt Lapin yliopiston facebookin sisällöntuottajana hiljattain. Kuvamateriaalia on syntynyt ihan mukavasti, mutta jossain vaiheessa tulee se tilanne, kun mikään tavallinen ei riitä. Miettiessäni ajankohtaisia tapahtumia yliopistolla ja Rovaniemellä, mieleeni tuli muutamien kavereitten valitusvirret kandien tai gradujen väsäämisen tuskasta. Tästä se kuuluisa ajatus sitten lähti. Jollain lailla halusin kuvastaa sitä luku urakan tilannetta, jossa keskittyminen lukemiseen olisi niin voimakasta, että muu maailma unohtuu täysin. Kirjat ja vihkot vain lentelee mielessä opiskelijan yrittäessä paneutua asiatekstin kuivaan ilosanomaan.

Tällaisen kuvan ottaminenhan on yllättävän simppeliä, haasteena oikeastaan tämän tyyppisessä kuvailussa tulee siinä luovuuden ja konkreettisten rakennuselementtien haalimisessa. Tämä kuva koostuu useasta eri kuvasta, jossa pohjana on käytetty pelkkää sohvakuvaa Henryllä maustettuna. Alla olevasta kuvasta myös tarkkasilmäisimmät huomaavat, että mistä levitoinnissa onkin oikeastaan kyse. Eli yksinkertaisella sienitempulla reipas opiskelija saadaan aivan toisiin sfääreihin! Photoshopissa sitten ei tarvitse muutakuin maskata sieni pois ja kappas. Nysse lentää. 

Jotta kuva saisi hieman elävöitystä, vaatii se myös jotain muita lentäviä artikkeleita. Kirjat sopii teemaan melko hyvin, joten laitetaanpa muutama sellainenkin sinne liitelemään. Kuvan mukaista toimintaa sitten toistellaan maun mukaan niin monta kertaa kuin on tarvis. Lopuksi kaikki kirjapitoiset kuvat liitetään loppukuvaan, jolloin saadaan koko kirjaparvi mukavasti yhteen.

Tässä vielä valaisukaavio kuvaustilanteesta, tehoja en muista sitten millään, sorry!

Eli kyseessä on tosiaan toteutukseltaan melkoisen simppeli toimenpide, raja tulee vain siinä vastaan jos joko luovuus tai nämä levitaation mahdollistavat välineet ei vastaa tarpeita. Eli esim. jos olisin halunnut Henryn vaikkapa katonrajaan hengailemaan like a boss, olisin tarvinnut melko korkeat A-tikkaat mahdollistaakseni oikeanlaisen illuusion. Perspektiivi on nimittäin tässä hommassa se kaikkein oleellisin asia johon tulee kiinnittää huomiota. Kuva ei näytä uskottavalta jos se ei täsmää. 

Tässä on vielä muutama kuva, jotka olen ottanut itsestäni samalla periaatteella aikaisemmin. Lisää on myöskin luvassa, on näitä sen verran hauska kuitenkin kuvata!

Uusi työ

Muutin Rovaniemelle vähän päälle vuosi sitten etelästä. Tuolloin valokuvausharrastukseni oli vielä puhtaasti harrastuspohjaisena, kuvasin toisinsanoen pelkästään itselleni. Muutettuani tänne pohjoiseen, minulla oli tavoitteena viedä harrastukseni hieman uudemmalle tasolle, jossa alkaisin saavuttaa itselleni nimeä, pääsisin sisälle oikeanlaisiin piireihin ja ennenkaikkea kehittää taitojani! Vuosi mennyt ja mielestäni näiden tavoitteiden toteutus etenee ihan hyvällä mallilla. Nimittäin keväällä aloitin mielenkiintoisten projektin Lapin yliopiston viestinnän kanssa, jossa kuvaan heille uutta kuvamateriaalia viestintä -ja markkinointi tarkoituksiin. Projekti on edennyt ihan ok:sti, kuviin he ovat olleet tyytyväisiä ja tätä nykyä kuviani alkaa olla joka esitteessä ja nettisivuilla esillä. Mallien hankinta on ainoa asia, joka hieman jarruttaa menoa..

Nyt syksyllä sain heiltä uuden mielenkiintoisen projektitarjouksen, jossa he haluaisivat parantaa yliopiston facebook -sivuston yhteisöllisyyttä ja tämä tapahtuisi muun muassa minun ottamien ja sinne lataamien kuvien avulla. Eli tietynlaista sosiaalisen median sisällöntuotannosta olisi kyse :) Facebook -sivustolle on tulossa myös useita videoita kuukaudessa erään toisen sisällöntuottajan toimesta. Eli toimintaa tulee lähiaikoina löytymään runsaasti sivustolta! 

Näistä pääsee katsomaan sivuston ja esimerkkikuvajutun mikäli ei ole vielä tutuksi tullut :)

Sivusto  
Juttuun 

Mallikuvaukset suolla

Minulla on ollut pitkään haaveena päästä kuvaamaan ihan oikeat mallikuvaukset. Ystävällinen Ida ( onlythespacebetweenus.blogspot.fi ) suostui tähän tehtävään malliksi ja luokkakaveri Henry tuli assaroimaan. Kolmestaan lähdettiin sitten kruisailemaan ympäri Rovaniemeä tarkoituksena löytää hyvä kuvauspaikka. Visiona oli ottaa sellaisia mukavan ruskaisia kuvia ja tämä mielessä päätimme minun päättämänä suunnata kulkumme Ounaspaviljongin läheisyydessä olevalle suo/luontopolulle. No ruskaa ei siellä kyllä pahemmin ollut, mutta poron ja koirien suolen eritteitä sitä enemmänkin. Ajattelin haasteeksi illan aikana koituvan tyyliin salaman patterien riittävyyden, mutta meidän piti ihan tosissaan yrittää väistellä noita mättäiden keskellä olevia miinoja.

Kuvauksiin minulla ei oikein ollut sen kummempaa visiota, kuin että fiilis olisi sellainen huoleton ja että jäykkiin posetuksiin ei ryhdyttäisi. Luonnollisuus on minulle tärkeää näissä. Haastetta näihin kuvauksiin toi se fakta, että minulta ei juuri tuota kokemusta järjestetyistä mallikuvauksista oikein ole. Tai no, ei yhtään. Eli vähän haparoidenhan kuvaukset pyörähti käyntiin. Mutta hiukan päästyämme enemmän fiilikseen alkoi ohjeiden anto, valojen suuntaukset ja ideointi tuntua aina vain helpommalta.

Ida hoiti taas homman hienosti kotiin. Hän oli erittäin kärsivällinen, jaksoi keskittyä mallina olemiseen ja ei turhia arastellut muutenkaan koko kuvauksia. Melko vaivatonta sen puolesta siis! Pointsit myös siitä, että sukkikset meinas revetä ja joku ötökkä puri häntä, mutta ei nekään tuottaneet loppujen lopuksi mitään ongelmaa. Ei uskoisi, että tämä oli myös hänen eka kerta!

Valaistuksena minulla oli näissä kuvauksissa iso kultainen heijastin, diffuusori sekä iso sateenvarjo-softbox -hässäkkä. Heijastin oli yllättävän tehokas valonmuokkain, sillä olin asennoitunut ennen kuvauksia, että käyttäisin pelkästään tuota sat.varjo-softbox -hässäkkää. Ensimmäinen kuva on otettu diffuusorilla niin, että se on ollut aivan Idan kasvoissa kiinni, juuri kuvan ulkopuolella. Ideana tässä oli pehmentää todella kovaa auringonvaloa, joka paistoi suoraan hänen naamansa. Lopputulos onkin tällä tavoin hyvin pehmeä.

Seuraavat kolme kuvaa taas ovat otettu kultaisen heijastimen avulla niin, että takaa tuleva auringonvalo heijastettiin takaisin hänen kasvoihinsa tehden siihen lämpimän sävyn.

Viimeinen on otettu BTS -kuvan mukaisesti sat.v-softbox -hässäkällä. Hyvin pehmeää jälkeää tekee myös tuokin. Lisää kuvia löytyy Flickr -kansiostani! http://www.flickr.com/photos/iirorautiainen/

Ja sitten ohessa olisi muutamat otokset kyseiseltä illalta.

Ja vielä muutama Behind The Scenes -kuva

(C) Henry Kestilä

(C) Henry Kestilä

(C) Henry Kestilä

Revontulia odotellessa

Tromssa

Tromssa

Jouluaattona 2011

Näin syksyn edetessä on pakko myöntää, että muiden ihmisten märehtiessä kesän ohi menoa, minulla on melko tyytyväinen olo. Kesä täällä Rovaniemellä on nimittäin valokuvauksen kannalta todella hankalaa aikaa. Aurinko porottaa valtaosan päivästä korkealla ja sitten kun se edes vähän laskee tehden valosta hieman miellyttävämpää, singahtaa se taas ylös. Kerrankin kuvasin samalla kuvausreissulla sekä auringonlaskun ja -nousun eikä edes väsyttänyt. Talven pimeydessä taasen on jotain aivan muuta, josta saan täysin erilaiset vibat. Nimittäin tähtitaivaan ja revontulien kuvailu on jotain sellaista, mihin en kuvittele itseni koskaan kyllästyvän. Siinä on jotain todella meditatiivista seisoa keskellä pimeää luontoa ja katsella taivaalle aukenevaa tähtisadetta. Isokin mies herkistyy väkisin ja siinä vaiheessa ei edes nenäliinat riitä kun alkaa revontulten leimahtelut.

Viime talvi oli revontulien kannalta erittäin hedelmällistä aikaa. Minullekin muodostui jokapäiväiseksi rutiiniksi tarkistaa tunnin välein revontulitutkien tai forecan sääennustusten tilanteet tulevan illan ja yön varalta, että josko sitä lähtisi "metälle". Autottomana valokuvaajana tällainen suunnittelutyö on erittäin tärkeää sillä siinä ei ole mitään hauskaa miettiä 10 km päästä kotoa, että perhana. Täällä sataa lunta. Tilanteen hilpeyttä korostaa vielä -30 C pakkanen joka on siinä vaiheessa jo edennyt hieman luita ja ytimiä syvemmälle. Mieleeni on jäänyt pitkäksi aikaa eräs reissu Tromssaan, jonka tein Rovaniemen Cineman järjestämänä. Kyseessä oli paikallisten elokuvafestareiden vuoksi järjestetty retki joka on muodostunut jo jokavuotiseksi perinteeksi.

2 yötä ja Tromssa. Mitä sitä tekisi nuo yöt sellaisessa paikassa? Sanotaan, että ainakaan yhtäkään leffaa en tuona viikonloppuna nähnyt. Mutta revontulia kyllä niidenkin edestä. Ensimmäinen yö meni melko ujojen esitysten parissa, mutta stereotyyppisesti viimeisenä yönä taivas kirjaimellisesti räjähti. Olin jo lannistuneena ja väsyneenä palaamassa yöpymispaikkaani, kun huomasin pienen repolaisen huojuvan erään vaaran takana. Ajattelin huvikseni käydä taltioimassa sen, sillä edellisen kuvani eivät mitään tajunnanräjäyttäviä olleet. Pystytin kolmijalkani ja aloin odottamaan. Yhtäkkiä taivaan halki lentää jäätävän kokoinen vihreä leimahdus, jonka jälkeen loppu onkin historiaa. Koko taivas oli täysin tulessa kaikkien mahdollisten värien leimutessa luoden mitä mielikuvituksellisempia muotoja ja täytyy sanoa, että vaikka olin armeijassakin valokuvaajana, missä totuin kovaan menoon, niin tämä oli jotain aivan muuta. Kuvittele, että olet pelannut lottoa, totoa, kenoa, casinoa ja pajatsoa viimeiset kymmenen vuotta toivoen jättipottia ja yhtäkkiä kaikista mäjähtää täysvoitot. Siinä meni melkein paniikkiin, kun oli niin paljon kuvattavaa ja samalla tiesi että se päättyy hetkellä minä hyvänsä. Täysin tyytyväinen en tuon illan kuvasaldoon ole, mutta muisto ainakin siitä jäi jos ei muuta!