Sielun Maisema 2

Vähän alkaa tulla kiirus tämän projektin deadlinen kanssa.. Semi hankala aihe sikäli toteuttaa, kun haluan tehdä joka kuvasta jollakin lailla erilaisen mutta säilyttää kuitenkin jonkinlaisen punaisen langan kuvien välillä. Matskun kuvaaminen vaatii myös täysin erilaista lähestymistapaa ympäristöä kohtaan kuin miten olen ennen tottunut, sillä nyt täytyy harjoittaa ennakkoluulottomampaa kuvaustapaa ja pitää se mahdollisimman matalalla kynnyksellä.

Missatut Revontulet

Canon 5D, Sigma 35mm f/1.4 | 20s | f/1.4 | ISO:1600

Kuten kaikki varmaan näkivätkin niin melkoista tulitusta oli tänä yönä taivaalla. Jooh. Eipä menny itsellä tuo tämän iltaisen revontulimyrskyn kuvailu nyt ihan suunnitelmien mukaan kuitenkaan.. Olin jotenkin tulkinnut käppyröitä sun muita laskelmia että lauantai-illalla olisi mukava show tulossa, jonka myötä sain suostuteltua Henryn ja Esan kaveriksi mukaan kuvaamaan. Suunnattiin autolla tuonne Rovaniemen Vennivaaralle päin missä olisi vähemmän valosaastetta ja oletettavasti mukavaa maastoa kuvailuja aatellen. Paniikki meinasi tulla sillä päästyämme paikanpäälle horistontissa hengaillut pieni huntu alkoi voimistua. Noh, se me missattiin melko lahjakkaasti eikä käteen jäänyt kuin kasa hikikarpaloita juostuamme parempien paikkojen toivossa.

Canon 5D, Sigma 35mm f/1.4 | 13s | f/1.4 | ISO:1600

Löydettiin tämän jälkeen ihan mukava pikku aukea mihin asettauduimme uuden shown toivossa. Jokaiselle löytyi jopa oma söpö pikku rekvisiittapuu kuvailuja varten :D Pari tuntia me siellä lopulta kykittiin kärsivällisesti odottaen sitä "the myrskyä", mutta vilun yltäessä varpaisiin päätettiin lähteä takaisin kotiin. Aamulla olikin sitten kiva vilkaista noita revontulikäppyröitä, että n. klo 8 aikaan aamulla show oli vasta alkanut! Harvinaisen kovaa tulitusta oli, kun se jatkui aina tämän kirjoittamishetkeen asti keskiyöhön ja varmaan pidemmällekin vielä! Tänä yönä ei enää autoa ollut käytettävissä, jolloin tuo kuvauspaikan valinta osoittautui semi haastavaksi valinnaksi.. Pari tuntia poljin ympäri Rovaniemen Pöykkölän ympäristöä, mutta sieltä ei kyllä mitään julkaisukelpoista tarttunu kortille. 

Sielun Maisema

Tässä olisi nyt jatkoa tuolle edelliselle postaukselle, jossa käsittelin tuplavalotuksen tekniikkaa. Puut tuntuisivat tarjoavan todella käytännöllisen alustan tehdä näitä väännöksiä, mutta vaihtelun vuoksi seuraava versio voisi olla sitten jotain ihan muuta :)

Kuinka tehdä tuplavalotuskuvia?

Koska filmikuvaus vaikuttais olevan nykyään kaikessa retroudessaan ja ennenkaikkea fiiliksensä pohjalta melkoisen suosittu itsensä ilmaisukeino, ajattelin esitellä helpon ja nopean tavan tehdä digikuvista hauskoja ylläolevan esimerkin kaltaisia tuplavalotuskuvia. Tuplavalotuskuva on siis kuva jossa kaksi valotusta, yleensä eri paikoista, yhdistyy samaan valotukseen. Tästä siis nimitys "tuplavalotus" duh. Joillakin Nikonin rungoilla pystyy tämän tekemään jo kuvausvaiheessa, mutta itsellä ei toisen merkin takia mahdollisuutta tähän ole.

 Lupaan olla käyttämättä sanaa "valotus" enää tämän jälkeen. 

Eli tarvitaan kaksi kuvaa. Itsellä on tässä nyt yksi muotokuva ja sitten random näpsy viimekesältä. Tavoitteena olisi saada tuo mettä piirtymään nätisti mallin kasvoille.

1. Avaa kuvat ekaksi Photoshopissa

2. Mikäli mallin tausta ei ole valkoinen, niin valitse se valintatyökalulla ja vaihda sen väri

3. Tuplaklikkaa "Background" -layeria ja vaihda se "Layer 0":ksi

4. Liitä haluamasi toinen kuva ja siirrä se muotokuvan alle

5. Vaihda muotokuvan "Blending Mode" "Lighten" tai "Screen" -muotoon jolloin se sulautuu mukavasti mettään. Tai toisinpäin. Mukavasti kuitenkin.

Sitten ei tarvitse muuta tehdä taas kuin vain haluamallasi reseptillä säädöt ja muokkaukset ja tekotaiteellinen muistelma filmiajan ihanuuksista on valmis!

Voisin tässä samalla aloittaa pienimuotoisen kuva/kuvia viikossa tyyppisen projektin, jossa lisäilen näitä tulplavalotuskuvia tänne teidän nautinnoksi n. kuukauden ajan näytille :) Koulussa minulla on nimittäin käynnissä valokuvauskurssin yksi lopputyö, missä pitää koostaa vapaavalintaisesta aiheesta kuvakirja ja minulla on nämä tuplavalotukset kirjan aiheena. Tällainen projekti pitäisi minut niin sanotusti ruodussa deadlinen suhteen :D Loppuun vielä toinen viritelmä.

Tuborg Kickstart Tour - Rovaniemi Onnela 2.3.2013

Tuborgin Kickstar Tour starttasi eilen kymmenen kaupungin rundinsa Rovaniemen Onnelasta mihin minua pyydettiin tallentamaan tunnelmia :) Kiertueen pääesiintyjänä on Redrama, jonka konsertointia en ookkaan kuullut pitkään aikaan. Ihan hauskahan tuo oli fiilistellä niitä muutamia vanhoja biisejä mitä se siellä veti, musiikkimaku tosin on muuttunut hieman eri suuntaan tällä välin. 

Menin tälle keikalle viime kertaisesta Glowstick-party kuvauksista hieman oppineena. Helpotti myös semisti kun tunsi paikan jo jotenkin. Tätä kautta salamoilla kikkailu tuli jo hieman enemmän luonnostaan vaikka vielä on järkkyttävä määrä opittavaa.. :D

Kuinka kuvata luovasti tähtiä?

Canon 5D, Canon EF 17-40 f/4
88 x 29s, f/6.3, ISO:1600

Pikkuhiljaa alkaa tunto palata viimein kehoon tätä kirjoittaessa, sillä tuli vietettyä viime yö mukavasti ulkosalla. Olen jo pitkään kärkkynyt kirkkaita tähtitaivas öitä ja nyt vihdoin sattui taivas aukenemaan oikein mukavasti. Mieleni on pitkään tehnyt mieli kuvata Star Trail -kuvia, jossa tähdet venyvät ja paukkuvat pitkiksi vanoiksi hyöriessään taivaalla. Suomenkielistä sanaa en kuvaustyylille tiedä, jonka ansiosta tämä postaus sai äärettömän kuvailevan otsikon.

Ideana Star Trail -kuvissa on siis saada tähdet venymään joko erittäin pitkän suljinajan avulla tai sitten yhdistämällä lukuisia yksittäisiä kuvia yhteen esim. photoshopin tai pelkästään tähän hommaan pyhitetyn kuvanmuokkausohjelman avulla. Tällaisia ovat esim. Startrails windowsille ja Starstax macille. Netistä löytyy myös muita ohjelmia, mutta tässä suosituimmat. 

Yhden valotuksen ottamisen etuna on vähäisemmän jälkieditoinnin tarve, mutta siinä taas kohinan määrä saattaa nousta häiritseväksi tekijäksi. Lukuisia erillisiä kuvia yhdistämällä taas pystyy kontroilloimaan kohinaa hyvin, mutta jälkieditointi voi heikot istumalihakset omaavalle käydä taas hieman rankaksi.


Mitä kaikkea tällainen kuva sitten vaatii? Alle on kasattu pieni muistilista:

- Tukeva jalusta, joka ei heilu tuulessa.

- Laukaisin, jonka avulla voit ottaa tarvittaessa pidempiä valotuksia kuin mitä kamera pystyy itsessään ottamaan. Intervalli /ohjelmoitava kaukolaukaisin on kätevä, sillä siihen pystyy asettamaan kaikki haluamansa arvot ja antaa sen hoitaa kuvanotot. 

- Talvella akut ovat kovilla, josta syystä kannattaa hankkia kädenlämmittimiä. Sido ne kameran kylkeen kiinni lämmittämään akkua. Kuvatessani ilman lämmitintä akku kesti -13°C:ssa n. 10min ja sen kanssa yli tunnin! Ne saattavat myös auttaa linssin huurtumisen ehkäisemisessä jos niitä laittaa lähelle linssiä muutaman. Kannattaa muuten laittaa ne jonkun sukan tms. sisään jotta ne säilyttävät lämpönsä paremmin.

Pääsi vilu yllättämään näistä kamoista huolimatta :D

- Pimeä paikka. Yritä päästä paikkaa missä on mahdollisimman vähän valosaastetta!

- Mielenkiintoinen etualan kohde. Niinkin vaikuttava kuva kuin tällainen onkin, niin se käy äkkiä tylsäksi jos luottaa vain sen tuomaan vaikutelmaan. Etsi joitain staattisia kohteita jotka tuovat enemmän sisältöä kuvaan.

- Laajiksella saa isomman kuva-alan katettua, mutta samalla täytyy ottaa pidempiä valotusaikoja jotta saa jotain liikettä näkyviin. Pidemmällä polttovälillä liike näkyy hyvin helposti, mutta sommittelun kannalta se on joskus haastavampi vaihtoehto.

- Etsi Pohjantähti ja sommittele kuva sen mukaan! Pohjantähti ei käytännössä liiku juuri ollenkaan, mutta muut tähdet taas pyörittävät iloisesti karusellia sen ympärillä.


Itse suosin monen kuvan yhdistämistä sillä oman rungon kohinansietokyky ei ole parhain mahdollinen ja muutenkin on mukavaa pitää jonkinlainen kontrolli hommassa kiinni jälkikäteen kotona. Esittelenkin nyt seuraavaksi melko rouhean workflown siitä kuinka eilisen yön kuva syntyi.


Kuvaustilanne

Kuvaustilanteessa tulee olla todella huolellinen kaikkien mahdollisten säätöjen kanssa, sillä et halua huomata hypotermian partaalla, että viimeisen kahden tunnin työ on mennyt hukkaan jonkin automaattiasetuksen jäätyä päälle. Eli ts. kaikki mahdolliset asetukset manuaalille! 

Aukkoa voit laittaa huoletta hieman pienemmälle, sillä tässä vaiheessa vain suljinaika ratkaisee. Ei kannata nyt mitään f/22 laittaa, mutta tyyliin f/6.3-8 käy melko hyvin. Varsinkin jos linssisi piirto ei ole kovinkaan hyvää täydellä aukolla :) 

Suljinaika kannattaa laittaa melko pitkäksi. Lähtökohtaisesti niin pitkäksi, että jo yksittäisessä kuvassa alkaa pientä viirua syntymään.

Herkkyydet voi laittaa jonnekin 600-3200 tienoille tilanteen ja kameran mukaan.

Yritä pitää valotusten välinen aika mahdollisimman pienenä, jotta viirut olisivat mahdollisimman yhtenäisiä ilman rumia katkoja.

Valotuksia kannattaa ottaa reilusti, jotta jälkieditoinnissa on sitten hieman liikkumavaraa. Itse otin n. 160 ruutua 29s valotuksella. Eli n. 1h 15min kuvaus kaikenkaikkiaan :) Lopulliseen kuvaan tuli loppujen lopuksi 88 ruutua eli 45min edestä.

Koneelle lataus ja säätöjen teko

Lataa kuvat koneelle ja tee suurinpiirteiset säädöt kuville. Itse muokkaan kuvani Lightroomissa niin, että teen säädöt yhdelle kuvalle ja yhdistän samat asetukset sitten muille. Nopeaa ja helppoa! Sitten vain kuvien exporttaus jpeg:nä ulos :)

Kuvien yhdistäminen

Sitten alkaa hauska osuus. Voit joko ladata jpeg -tiedostot suoraan johonkin Star Trail -ohjelmaan joka yhdistää napin painalluksella kuvat yhteen tai sitten tehdä hieman erikoisemmalla tavalla saman homman. Esittelemälläni tavalla vanat saavat hieman tähdenlentomaisen olemuksen pelkän suoran viivan sijaan.

Avaa kuvat alla olevan polun mukaisella tavalla and let the magic happen!

Kuva avautuu aikansa ruksutettuaan näytölle ja nyt varmaan koet itsesi huijatuksi jollain erittäin hävyttömällä ja sairaalla tavalla; kuvahan ei muuttunut miksikään vaikka tasoja on miljoona!

Tässä tulee sitten tosiaan se hauska osuus. Ready? Laita vaikka joku mukava soittolista soimaan taustalle ja ota oikein hyvä asento työtuolillasi. Jotta kuva saataisiin lopputuloksen kaltaiseksi, tulee sinun käsitellä jokainen taso erikseen. Workflow on seuraavanlainen:

1. Aloita listan alimmasta kuvasta.

2. Aseta "Blending Modeen" Lighten

3. Aseta "Opacity" seuraavan kaavan mukaisesti

    - 100 / kuvien määrä = Opacityn määrä

    - Esim. 100 / 100 = 1%

    - Esim. 100 / 25 = 4%

4. Etene seuraavaan kuvaan ja toista kaksi edellistä toimenpidettä. Lisää Opacityyn aina laskemasi prosenttimäärä (1.kuva 2%, 2.kuva 4%, 3.kuva 6%...), jolloin edettyäsi ylimpään kuvaan, tulokseksi tulee 100%!

5. Et näe kuvassa mitään muutoksia vasta kun olet käsitellyt viimeisen ja ylimmän kuvan, jonka jälkeen kuva muotoutuu lopulliseen olomuotoonsa!

Sitten ei muutakuin vain tallenna tiedosto halutessasi psd. -muotoon talteen, tee "flatten image" -komento ja muokkaa kuva haluamallasi reseptillä! :)

Alla vielä muutama muu otos samaiselta reissulta

Reissun ainoat reposet siellä jossain. Jäähileet linssin pinnalla aiheuttivat mielenkiintoisia ufoja taivaalle.

Hypotermia

Ikkunan valoa

Jostakin syystä ikkunasta tulviva valo on jäänyt minulta aina hyödyntämättä, kun puhutaan muotokuvauksesta. Viikonloppuna piti sitäki sitten viimein kokeilla, kun Ida halusi uutta kuvaa blogiansa varten. Olin ottanut kuvauksia varten salamavehkeet ja kaikki mukaan, mutta huomattuani miten nätisti ja tasaisesti ikkunasta tuleva valo tuli hänen kasvoille, päätin pakata salamat takaisin laukkuun ja mennä ns. luomulla :) Turhaan sitä hyvää hukkaan heittämään!

Canon 5D mk II, Sigma 85mm f/1.4
1/640s,  f/1.4, ISO: 1600

Canon 1100D, Sigma 35mm f/1.4

1/640s,  f/1.4, ISO: 1600

Canon 5D mk II, Sigma 85mm f/1.4
1/640s,  f/1.4, ISO: 1600

Canon 5D mk II, Sigma 85mm f/1.4
1/640s,  f/1.4, ISO: 1600

Kokeilin myös paria itselle uutta runkoa näitä kuvatessani, sillä olin lainannut yhtä kouluprojektia varten 5D mk II rungon ja ajattelin testata samalla, että onko tuossa mitään hälyyttävää eroa omaan vanhempaan runkooni. Eipä siinä, ihan hauska kokeilu, mutta ei kyllä tullut mitään kovinkaan kaksista ohowowjessus -oloa siitä. Herkkyydet saa nostettua hieman korkeammalle ja video löytyy, mutta muuten sitten kuvanlaadullisesti tai ominaisuuksien puolesta ei muuta erikoista tuossa ollut. Ehkä jopa pidän enemmän oman rungon jäljestä ja eritoten fiiliksestä joka kuvissa on. Tämä siis sanottu täysin ilman minkäänlaista tunnesidettä palaan muovia ja nippeleitä :D Kokeilin myös Idan omaa Canon 1100D:tä ja eipä sekään mikään hassumpi. Vähän pieni ehkä omaan kouraan, mutta oikeissa käsissä todella aikaansaava kapine sekin!