Wednesday, November 14, 2012

Ladot tulessa

Nyt täytyy myöntää, että hiukan väsyttää. Kaksi edellistä yötä on mennyt ulkona reposia bongaillessa ja unta kertyi molemmista n. 8h yhteensä :D Eli tekstin laadukkuudesta en mene takuuseen.. Maanantai yö meni melko ujoissa tunnelmissa revontulien suhteen, olin päivystämässä ulkona n. klo 02 - 04 eikä mitään oikein silmiinpistävää sattunut tuolloin kohdalle. Pientä huntua suuremmalti osin. Viime yö taasen oli toista laatua..

Olin jo pitkin eilistä päivää tarkkailut erilaisia käppyröitä ja ennustuksia tullen siihen lopputulokseen, että tsäänssit showlle on kohdillaan. Kotona mulla oli oikeen kunnon tarkkailukeskus webkameroiden, tutkien ja muiden diagrammien muodossa tehtynä :D Siinä klo 22 jälkeen päätin sitten viimein lähteä ulos, kun aktiivisuus alkoi noustaa tarpeeksi korkealle. Päästyäni ulos ja poljettuani hiukan matkaa, meinasi pieni epäusko kuitenkin tulla, sillä huomasin lännestä lähestyneen paksuhkon pilvihunnun. Olin jopa kääntymässä lannistuneena takaisin kotiin, mutta luotin intuitiooni ja jatkoin matkaa kuvauspaikalle.

Kuvauspaikaksi valitsin tälle kertaa Rovaniemen Pöykkölässä sijaitsevan kotiseutumuseon missä on runsaasti erilaisia vanhoja latoja, jotka loisivat mielestäni melko mielenkiintoisia etualan kohteita. Se on myös suhteellisen pienen matkan päässä ja valosaastekkaan ei nyt aivan mahdotonta ole. Paikka oli kuitenkin sikäli kuumottava sillä n. 4 h yöunilla kaikenlaisia hallusinaatioita esiintyi vähän turhankin paljon, ties kuinka monta maajussia olin näkeväni samalla niityllä kanssani :D

Pilvihuntu oli levittäytynyt yhä pidemmälle ja turhauduinkin hieman tästä, mutta ajattelin silti antaa mahdollisuuden tuolle yölle. Seuraavaa kertaa kuitenkaan ei aivan heti tulisi. Odottelinkin paikan päällä varmaan n. tunnin ennenkuin taivas selkeni vihdoin. Tuo odottelu oli yllättävän rentouttavaa sillä tuolloin ei turhaa höntyilyä kuvakulmien etsinnän ja muun pienen miljööopiskelun kanssa päässyt syntymään, pystyin katsomaan kaiken rauhassa valmiiksi. Tämä palkitsikin sitten kohta.

Kello alkoi olla n. 01-02, kun huomasin pienen kirkastumisen pohjoisessa ja lännessä. Koko tämän odottelun ajan oli pientä repohuntua ollut jo taivaalla, mutta tuosta kirkkaudesta huomasi, että kohta tapahtuu. Asetuin valmiiksi ekalle ladolle, joka oli sijoittunut hyvin alkavan revontulen kanssa ja annoin kameran laulaa. Tästä eteenpäin tulitusta riittikin sitten n. 1-1,5h verran, tosin ei yhdessä syklissä vaan sopivasti sykäyksittäin niin, että ehdin vaihtaa paikkaa aina niiden välissä. Tosin välillä piti melkein juosta, kun sen hetkisen illan maksimi koitti ja ei tiennyt minne kameran suuntaisi! Yllätti muuten nuo osassa kuvissa näkyvät punaiset värit. Niitä ei näkynyt paljaalle silmille ollenkaan, josta syystä hämmästys olikin melkoinen kun tarkistin kameran takanäytöltä kuvan :D 





Jupiter loistaa sen verran kirkkaasti, että rupesi ihan flarettamaan :D



Tässä vielä käppyrä eilisillalta, melko mukavan näköisiä nämäkin etten sanoisi


www.aurora.fmi.fi


Ongelmia tuotti hiukan tuon kaukolaukaisimen puute eilen. Kuten viime postauksessa kerroin, niin tuon Canon 5D:n ainoa laukaisinviive on 10s jonka kanssa kuvaaminen on todella turhauttavaa. Tulet riehuu taivaalla ja sitten pitää odotella elämän pisimmät 10 sekuntia että kamera ottaisi sen kuvan :D Myös laajempaa ja valovoimaisempaa linssiä pitäisi hankkia, kun tuntuu hiukan rajoittavan tuo Canon EF 17-40 f/4 sen ollessa vähän pimeä ja ahdas objektiivi tällaiseen kuvaukseen.. Mutta mukava yö oli, palkitseva ennenkaikkea tuon kaiken valvomisen jälkeen. Ensi yöksi on luvattu ihan myrskyksi luokiteltavaa aktiivisuutta, pilvessähän tuo kuitenkin vaikuttaisi olevan, ehkä ihan hyvä niin saa vähän univelkaa takaisin :D

7 comments:

  1. upeita kuvia! pakko kysyä, miten saat tarkennettua kameran revontuliin. itse otin muutama viikko sitten kuvia revontulista (joita näkyy täällä suunnalla harvoin) mutta kaikki epäonnistuivat, koska automaattilla kamera ei suostunut tarkentamaan, ja manuaalilla ei omalle silmälle riittänyt valo, että olisin nähnyt onko tarkennus kohdillaan vai ei...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitosta! Juu, ei automagiikka näissä hommissa pelittäkään. Linssi vain rohkeasti manuaalitarkennukselle ja aseta tarkennus siihen äärettömän kohdalle. Tarkennuetäisyys on sen verran kaukana kuitenkin, että näin tarkennus napsahtaa automaattisesti kohdilleen :) Kannattaa tarkistaa tosin etukäteen ottamalla testikuvia kaukaisista kohteista, että linssi tarkentaa oikein sillä joissakin voi kalibroinnin olla pielessä.

      Delete
    2. Vastaanpä tähän sen verran, että tosiaan MF päälle ja sitte liveviewistä kattelet jonku kirkkaan tähen, zoomaat sitte siihen vaik 4x ja pyörittelet tarkennusrengasta ja katsot, millon tähti on terävä.. Kun jokaisen linssin "ääretön" ei ole oikeasti se "ääretön".

      Delete
  2. Uskomattomia kuvia ja ei voi muuta kuin kunnioittaa tuota uhrautumista hyvien kuvien eteen. Kunpa täälläkin päin pääsisi ihastelemaan noita revontulia.

    http://theswellphotography.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia sulle! Kyllähän tässä vähän kisakunto rupeaa pettämään :D Veikkaisin, että jos ei tämän vuoden puolella niin viimeistään tammi-maaliskuussa näkyy varmasti- sen verran hyvä kausi pitäisi olla tulossa :)

      Delete
  3. Uskomattomia nää revontulikuvat. Kivasti oot saanu tähtiä mukaan kuvaan. Itsekin tuossa syksyllä innostuin tosta astrokuvauksesta. Sait myös seuraajan. Jos itse seurailet valokuvausblogeja, niin käy katsastamassa omani. http://esagraphy.blogspot.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia! :) Juu, tarpeeksi pimeään paikkaan kun menee niin kyllä niitä alkaa sieltä pilkahtelemaan. Onhan tuo hauska laji, on vaan niin pirun huonot kelit ollu että ei oo päässy enää pitkään aikaa näitä kuvailemaan.. Kiitos vinkistä, täytyypi käydä katsastamassa!

      Delete